Joka kolmas viikko toteutettavat kisanomaiset treenit siis eilen. Alkaa tietysti paikalla makuulla. Kaapo jäi Alvinin ja Zacin keskelle ja kun käännyin Kaapo oli puoliksi noussut ja pian sieltä tulikin jo luokse. Voi harmi. Tässä nousi taas meikäläisen harmitus niin korkealle, että kun omalla vuorolla sitten tultiin tekemään loppu"kisa" tulin jo sillä asenteella, että ei onnistu eikä sitten onnistunutkaan.

Ihan kamalaa.. Kaapo oli ihan flegmaattinen, sivulle tulot takkuili, seuraamisessa haahuli, käännökset pitkiksi ja koira ihan jossain muualla kuin sivulla. Jäävät nyt meni jotenkin, mutta ei todellakaan hyvin. Luoksetulo jotenkin ja hyppy ihan persiilleen. Koira ei hypännyt vasta kun kolmannella avustetulla käskyllä, ei jäänyt paikalleen ja istui sivullekkin vasta toka käskyllä. JesJes!

Kyllä taas harmitti, kun treeneissä on alkanut sujumaan ja ajattelin, että nyt saadaan parempi mieli kun viime kisatreeneistä (jotka meni vielä enemmän poskelleen). Kaapo oli aivan täysin erilainen kuin normi treeneissä tai vaikka kotona tehtäessä. Muuttuukohan mun oma olemus sitten niin rajusti, että se vaikuttaa Kaapoon noin paljon. Tässä taas korostuu mun oma heikkous kun joku ei ihan onnistu niin meen ihan maahan ja oon valmis lopettamaan ja alottamaan kotikoirien pidon.. Noh- jos ei kuitenkaan, vietetään seuraavat kolme viikkoa yötä-päivää hallilla ja seuraavissa kisatreeneissä näytetään. Toivottavasti.. :)

No otettiin lopuksi vielä uudestaan sitä seuraamista ja nyt kun en itse hermoillut ja koitin saada onnistumaan niin kyllähän se seuraaminen paremmin meni..

Kyllä tämä tästä vielä onnistuu.. koira osaa mutta kun ohjaaja ei...