Jos sillä nyt voi lohduttautua neljän startin jälkeen ilman yhtään nollaa. No onneksi voi, koska kyseessä on Tex. Aamulla aikaisin paahdettiin lumisateen ja tuiskun keskellä Turkuun kisaamaan. Kisat oli järjestetty melko tiivistahtiseksi, kun vierekkäin pyöri kaksi rataa. Juuri kerkesi oman suorituksen jälkeen tekemään pienen jäähdyttely ja kiireellä jo uuteen rataan tutustumiseen. Eipä paljoa tarvinnut odotella. Koirallekin ehkä ihan hyvä, kun ei täysin kerinnyt jäähtymään edellisestä radasta.

Eka rata oli tosi kiva agirata. Sellainen hyvä ykkösluokan rata. Ei kuitenkaan ihan täysin lälly. Kepeille mentiin putkelta aika haastavalla avokulmalla. Päätin tehdä kökkö valssin ja olla itse tiellä pujottelun aloituksessa. Kakkosväliinhän se meni. Uusittunakin meni kakkosväliin. Nyt Tex oli vaan malttamaton. Kolmannella oikein ja rata muuten tosi hienosti ja vauhdikkaasti. Päätin keppihärdellin aikana, että nyt otetaan sitten hyvät kontaktit, ne kun oli kaikki kolme vielä jälkellä. Ja kaikilla erittäinkin hienot stoppaukset ja vapautus vasta kun olin juossut reilusti ohi. Hyvä että maltoin.

Toka radan tutustumiseen tulin jo kun se oli alkanut, enkä ollut yhtään kerinnyt katsomaan miten rata meni. Tää olikin vaikea rata ykkösluokkalaisille. Pienet estevälit ja hirveesti ansoja. Ehkä kasvatin jo viha asenteen rataa kohtaan.. Tästä pitäisi oppia pois – tällä jo tuhoaa radan epäonnistumaan.

Tex pudotti kaksi ekaa rimaa. ? !? – Liikuin itse ehkä liikaa heti alun jälkeen. Ainoat rimat, mitkä tippui koko päivän aikana.. Meno vähän lössähti. Keinulle teki kyllä stopin päähän, mutta vapautti itsensä kun sanoin hyvä. Olin tiukka ja laiton maahan keinun eteen ja jatkettiin oikealla vapautuskäskyllä. Tästä ”treenistä” sitten tuomari passitti suoraan pois radalta.

Kolmas rata oli taas kiva. Melkein eka rata käännettynä. Loivassa kaaressa olevista hypyistä Tex meinasi karata sivulla olevaan putkeen, joten tuli hypyn ohi. Ja ei hitto, taas meni keppien toka väliin. Huomautin vihaisesti ja uusittiin. Nyt OK. Lopussa vedätin itse koiran hypyn ohi ihan vaan olettamalla koiran nappaavan hypyn ilman ohjausta. Ihan selän takaa livahti putkesta tullessaan, eli en yhtään katsonut koiraa. Tällä radalla myös super A ja puomi. Keinua ei ollut.

Ja viimeinen oli hyppäri. Ihan hauska, taas vaan melko vaativa muutamine ansoineen. Muuten taas loisto rata, mutta tein saman mokan kuin edellisellä radalla. Oletin koiran putkesta tullessaan tulevan vaan mukaan ja hyppäämään ilman ohjausta. Eli kun Tex putkesta tullessaan näki, että ohjaaja tuolla vaan juoksee menemään eteenpäin, niin totta kai se tulee perässä suoraan, kun ei kerran mihinkään ohjata. Mentiin takaisin ja tehtiin se hyppy. Tex myös kääntyi yhdestä tiukasta U-putkesta takaisin, kun taisin jo kutsua koiraa, ennen kuin se edes kokonaan oli vielä putkessa Tällä radalla kepit oikein ja pari hienoa ansaputken ohitusta.

Jostain syystä silti hyvä fiilis. Kokonaisuus oli hyvä ja vauhdikas. Näin on aika kiva mennä, kun ei ole mitään kamalaa painetta. Me vaan harjoitellaan kisaamista ja kokonaisuuksia ja nyt oli aika hyvää menoa. En tiedä miten vaikuttaa ohjaamiseen, kun Texin kanssa en saa samanlaista agrea päälle kuin Kaapon kanssa. Kaapo kun rähjää ja sekoilee aika kisapaikoilla, niin tulee sellainen ’prkl-asenne’. Sillä fiiliksellä ehkä saa paremmin vedettyä. Tex odotteee omaa vuoroaan ihan hiljaa ja makaa pää kiinni maassa seuraillen touhua. Se ei karkaa lähdöstä eikä rähjää radalla edetessään. Mulla on sen kanssa sellaista hippahei-ohjausta. Munaa sinne radalle kyllä aina edes vähän tarvitsee.  

Niin ja niitä keppejä täytyy nyt tosissaan alkaa ottamaan häiriön kanssa ja huomautettava noista vääristä aloituksista. Jos olisin reipas, menisin takapihalle kolan ja lapion kanssa ja tekisin alueen kujakepeille, mutta taidanpa mennä sohvanpohjalle viltin alle katsomaan aivottomana telkkaria. Ja syömään juustonaksuja, nam!