Oli tarkoitus lähteä jälkimetsälle Marian ja Vuokon kanssa, mutta kun oli vähän lämpöä ja olin töistäkin pois, päätin, että ehkä en uskalla lähteä sinne rämpimään. Toko kentälle lähdin kuitenkin, lenkilläkin kun pojat oli kuitenkin käytettävä.

Kaapolla jatkettiin uusia "treenimetodeita". Alkuun jätin Kaapon istumaan ja heitin pallon sivulle. Innoissaan jo käänsi tassut palloa kohti, mutta pysyi paikallaan. Annoin 'sivu' käskyn, eikä Kaapo kuunnellut, joten hain sen pannasta ja laitoin sen sivulle. Tässä se heittäyty paraksi ja lähti matalana karkuun. Ennenhän olisin kaivanut namin taskusta ja lahjonut sen takaisin paikalleen iloisesti hyvitellen, kun se "säikähti" minua, nyt en. Kun Kaapo oli sivulla, sanoin miedosti hyvä ja tein saman uudestaan. Nyt 'sivu' käskyn jälkeen Kaapo meni maahan ja teeskenteli taas parkaa. Toistin homman ja hain Kaapon pannasta sivulle. Kolmannella kerralla pallon heiton jälkeen Kaapo tuli sivulle ihan superhyvin ja oli tosi kuulolla. Palkkasin päästämällä sen pallolle ja Kaapo leikki sillä ihan täysiä ja innoissa. Ei siis ollu moksiskaan tuosta sivulle "otosta", vaikka niin esitti. On se vaan ovela...  Tämä uusittuna pari kertaa ja nyt kun Kaapo oli hetken sivulla palkkasin sen ensin kehumalla ja leikkimällä minun kanssa ja sitten pallolle.

Toisena; leikin Kaapon kanssa pallolla ja heitin sen pois päin meistä. Kun Kaapo innolla juoksi palloa päin ja oli juuri sen luona pyysin Kaapon luokseni. Tämä toimii hyvin ja Kaapo kuuntelee tässä hyvin, ei mennyt pallolle. Muutama heitto väliin myös niin, että Kaapo sai hakea pallon.

Kolmantena pyysin Kaapon maahan ja hain Lassen autosta. Heittelin Lasselle Froligeja kentällä ja se juoksi niitä hakemaan. Koko aja Kaapon tuli olla maassa. Pari kertaa se nousi istumaan ( ei kuitenkaan tullut perään), jolloin kävin viileän rauhallisesti korjaamassa sen pannasta viemällä (lähti luikkimaan karkuun kun lähestyin)  samaan kohtaan ja maahan. Lopussa Kaapo pysyi maassa hyvin. Vein Lassen autoon ja heitin pallon kentälle ja vapautin Kaapon hetken päästä pallolle. Sitten kovasti vaan iloista leikkiä ja Kaapokin oli tosi iloinen onnitumisesta ja siitä että olin tyytyväinen siihen.

Näitä vaan täytyy keksiä lisää. Kaapo kuitenkin fiksuna koirana oppii nopeasti miten näissä harjoituksissa kuuluisi olla, joten täyty kehitellä koko ajan uusia. Mutta yhtään namia en antanut Kaapolle ja silti se meni maahan ja toimi, kun enne olen lahjonut sen maahan aina kaivamalla namin taskusta, jos se on siitä noussut eikä meinaa mennä uudestaan. Ehkäpä tämä toimii :) :) Ja ihan yhtä iloinen mieli jäi molemmille kun saatiin loppuun leikittyä onnistumisesta :)