Jotkut määrittelee itselleen ykköslajin. Meiltä kun kysytään, sanon että molemmat on ykkösiä; toko sekä agility. Mutta kun nyt ihan oikeesti myönnän, niin kyllä se agility on meidän juttu. Tai ainakin mun juttu. Tykkään sen vauhdista. Ja tykkään ehkä eniten siitä, että kumpikin koira tykkää tästä lajista enemmän. Tai ehkä "ruokitaan" toisiamme tykkäämään tästä enemmän, kun koirat huomaa että olen innoissani ja sen takia koirat on innoissaan ja niin kehä jatkuu vaimitensenytmenee... Mutta joo. Viime torstain treeni oli taas hyvä treeni. Ja se onnistumisen tunne, jonka koen niin usein kuitenkin agilityssä on NIIN siistiä.

Tuli melkein tippa linssiin (joo tämä juttu on punaviinillä höystetty *huom myös! kirjoistus virheet*), kun tein ennen varsinaista treeniä kontakteja hallissa. Varsinkin Kaapo. Kun se tekee ne niin sairaan hienosti ja tietää itsekin että on ihan mielettömän hyvä, niin koko koira huokuu sellaista itseensä tyytyväisyyttä joka tarttuu. Se on ihan uskomato tunne . Kun ollaan molemmat vaan niin tyytyväisiä toisiimme ja tiedetään se.. 

Lotta oli etsinyt vauhdikas agirata - teemalla Esa Muotkan kisaradan, joka näytti paperilla hirmu simppeliltä, mutta vaati kuitenkin aika tarkkaa ohjausta. Sain kummallekin koiralle hyvänmielen treenin enkä hermostunut kertaakaan :) Texikin oli aika kiltti




Nyt laittaakin miettimään, että pitäisikö laittaa toko kuitenkin selkeästi meidän "kakkoslajiksi" ja treenata enemmin ja tarkemmin agilityä. Kun tuntuu että vähän junnataan kummassakin liian vähäisen ja sekalaisen treenimäärän takia. Jos ottaisin nyt agilitykauden ja ensi keväänä tokokauden. Helpottaisi ainaista huonoa omaatuntoa liian vähästä treenimäärästä. Täytyy pohtia lisää. Varmaan jatkuu samana kun joku outo pakonomainen tarve sitä hiton tokoakin on treenata. On siinäkin kuitenkin jotain..