Aamulla vielä pohdin että onko järkeä, kun koira on vielä niin kesken ja kokonaisuuksia ei ole tehty. Mutta kun paikkoja saa niin harvoin ja tuomarina vielä Marita Packalen, joten mennään ny sitten.
Luokka aloitettiin puoli tuntia ajoissa joten kun ilmopisteeseen pyyhälsin, paikallaolot olivat meneillään. Oltiin onneksi kolmannessa ryhmässä joten kerettiin vieläpä lenkille.
Istumisessa oli kääntynyt ovensuuta kohti, mutta istui silti kokoajan. Paikallamakuu ok, kaksikäskyä ylös, mutta tämähän ei Maritaa haitannut :)
Yksilöliikkeet kahdessa osassa, normijärkkä paitsi seuruu ja Z toistenpäin. Z:tassa jäävät tosi hyvät, seuruussa vähän haahuili. Itse seuraamisenkin oli vähän löysä ja vinoja perusasentoja. Luoksetulossa hyvät stopit, kun annoin kaikkien muiden tavoin lisäksi käsiavun (ei toki vaikuttanut pisteisiin kellään). Lähti vaan jo liikkurin käskystä ja pa oli vino. Ruuutun olin jopa tyytyväinen. Hyvä vauhti merkille ja ruutuun. Lähti täältäkin vaan jopa ennen liikkurin käskyä. Oli kyllä ihan ok asenne, palkkaantui ihan iloisen oloisesti kehuista liikkeiden välissä.
Toisen osion kaikissa noudoissa paistoi joko epävarmuus tai Texin kettumainen luonne. Ohjatussa hyvä merkki ja hyvin lähti hakemaan oikeaa. Noston jälkeen ei suinkaan mitään kiirettä palauttamaan kapulaa vaan katseli niitä muita kapuloita ihmeissään ja jolkotteli sitten kuitenkin kapulan mulle. Metallinkin palautti kävellen eikä tullut eteen vasta kun autettuna. Tunnarissa löysi kyllä hyvin oman. Otti suuhun, mutta olikin tärkempiä hajuja vieressä, joten pudotti oman ja jäi haistelemaan maata. Hain sen pois sieltä. Kakeissa saattoi tulla vähän eteen, mutta teki hyvät ja nopeat vaihdot.
Kakkostulokseksi jäi kun nollasi sen tunnarin ja teki muuten miten sattuu. Pisteitä en muista noista liikkeistäkään, joistain antoi kympin, mutta joistain taas vähensi hassun paljon siihennähden, että ihan jokaisella liiat käskyt ja valtavat avut eivät niin haitanneet. Mutta eihän se meiltä ole pois. Me ei vaan osattu.
Tämä ei kyllä nyt niin hirveästi nostanut treenimotivaatiota. Agilityn epäonnistumisista sisuunnun, mutta en tokon. Kun taas katselin kokeessa hienoja bc-narttuja, jotka palvoivat omistajiaan, muistin taas että meistä ei kyllä ikinä tule noin hienoja. Ei edes ihan hitonmoisella työllä, jota tämä laji vaatisi.
Josko sitten keväämmällä taas tätä tokoa.. Alla viikonlopun syyskuvia lenkeiltä:
Kommentit