Olin nyt kuitenkin ilmoittanut Texin Hyvinkäälle, vaikka se siellä jo viimeeksikin liukasteli aika paljon. Se vaan on hyvä paikka muutoin, kun on lämmin ja lyhyen ajomatkan päässä. Ja kaiken lisäksi siellä on paljon kisoja.

Olin paikalla mielestäni hyvissä ajoin, että kerkeän käydä kunnolla lenkillä. No ilmo pisteessä sanottiin, että ovat etuajassa ja rataan tutustuminen alkaa sen puolituntia aiemmin, niin kuin saa sääntöjen mukaan alkaa.  No en kerennyt siinä välissä enää kävelemään ja kun sitten tutustumisen jälkeen tulin halliin lenkiltä, meitä jo kuulutettiin Texin kanssa radalle. Apua!! – nopeesti vaihdoin kengät ja kuuluttaja sitoi numeroliiviä kiinni kun itse yritin saada kengännauhat solmittua. Ennen kuin kävelin ekan hypyn taakse, koitin pikaisesti muistaa miten rata edes meni.. Toka esteenä oli mutka putki ekan hypyn jälkeen sivussa päin.  Linjasin Texin suoralle linjalle menemään putkeen, mutta kovan vauhdin takia Tex ei vaan saanut kääntymään itseään putken suuta kohti,, vaan ajautui kaatuen ja mattoa raapien hieman putkensuun ohi. Jalat ei vaan pitänyt alustalla. Ja tuomari antoi tästä vitosen. Mulle kasvoi jo diksoni otsaan siitä liukkaasta matosta ja tuomarin ääliömäisestä vitosesta. Loppuradasta en muista oikein mitään. Katsoin vaan kokoajan koiraa peläten siltä katkeevan jalat kun se kaatuili eikä saanut kurveja kääntymään .

Toka radalle kerettiin paremmin ja lämppäesteillä Tex pysyi hyvin pystyssä. Siinä on vaan eri matto kun itse kisaradan kohdalla… Toisella radalla tiputti ekan riman, kun taas sutaisi alustalla ponnistaessaan. Päätin, että korjaan nyt kontaktit jos tulee läpi. Puomi oli hyvä! Kovaa alas ja lähti vasta kun olin juossut ohi ja vapautin. Keinun meni turhan rivakasti eikä saanut vauhtiaan pysäytettyä keinun päähän, vaan tuli ohi ja pysähtyi maahan. Otin keinun uusiksi ja ulos radalta.   

Kolmannella radalla suti taas kurvissa eikä saanut kääntymään, jolla tuli vähän hypyn siivekkeen ohi. Tästä vitonen ja sen takia korjasin puomin, jossa pysähtyi vasta matolle. Eli juoksi liian kovaa alas eikä keskittynyt pysähtymään oikeaan kohtaan. Kaikilla radoilla oma ohjaaminen oli kuin käsijarru päällä menemistä. Pelotti alustan takia edetä ja oli huono fiilis. Nyt kyllä riittää tuo Hyvinkää, en aio sinne ehdoin tahdoin mennä koiraani rikkomaan.  Ja kun ei radasta tule mitään kun ei voi keskittyä itse suoritukseen kun kokoajan varoo.

Tamsk:in keinonurmella ei ollut mitään ongelmaa, molemmat koirat pysyi hyvin pysytyssä eivätkä sutineet. Mutta kyllä hiekka-alusta vaan on paras; ainakin koiran kannalta.

Texin sisko Brida on meillä hoidossa. Se on varmaan mennyt Texin puolesta kahteen kertaan siihen jonoon, jossa jaettiin sosiaalisuutta ja ihanaa luonnetta. Mulle tulee vähän sellaista ihanaa sylissä viihtyvää TYTTÖkoiranpentu-kuumetta. Vuokko ei ehkä saa Bridaa takaisin