Nyt pääsikin vierähtämään melkein viikko ilman "oikeita" treenejä. Oli niin kiireinen viikko ja olin pe-su Ypäjällä hevosopistolla. Jotain pientä ollaan otettu pihalla ja sisällä, mutta ei mitään kokonaista treeniä.

Eilen otettiin Kaapon kanssa aluksi sivulle tuloja taasen niin , että pyörin muutaman askeleen ennen kuin Kaapo pääsee sivulle. Käyttää takapäätä ihan kivasti ja oli reippaan ja täsmällisen oloinen. Sitten otettiin liikkeelle lähtöjä perusasennosta. Näissä kun tuppaa kontakti katkeamaan aina ekalla askeleella. Korjaa kyllä kontaktin, mutta eihän sitä saisi katkaista kertaakaan. Avustin namilla ja sillä sen onnistuukin ihan ok. Ihan vaan pari askelta ja palkka. Sitten koitin seuraamista silllä mielellä, että nyt jos lähtee haahuilemaan yhtään, niin sanon sille vähän täpäkämmin että ei. Mutta seurasikin niin kivasti, ettei moista tarvinnut tehdä. Kiva juttu, muutama pitkä suora pätkä näin ja vaikka Marko käveli melko vierellä mukana, niin seurasi tosi hyvin. Huomasin kyllä itsekin, että olen aivan täysin erilainen kun en jännitä.. niin sujuu Kaapollakin paremmin. Kisahermoja kisahermoja...

Sitten kääntymisiä molempiin suuntiin namilla avustaen uudella tavalla, jossa heti kääntymisen jälkeen pysähdytään ja koira istumaan ja nami. Näin saadaan koira reagoimaan kääntymiseen paremmin ja pysymään käännöksissä terävänä. Jäävistä otettiin maahan menoa, jossa siis vielä vaan autan Kaapoa niin saadaan nopeampia suorituksia. Ilman avustusta menee kyllä maahan ihan ok, mutta ei tarpeeksi nopeasti. Treeniä siis näissä lisää. Sitten luoksetulo. Jätin pari kertaa ja oli tarkoitus käydä palkkaamassa. Toisena kertanalähti perään ja Marko kiinnitti huomiota siihen, että sanon jättökäskyn aivan liian matalalla ja "käskevällä" äänellä, hieman epävarmasti. Koitin siis hieman iloisemmin ja sillä samalla äänensävyllä mitä aina normisti puhun.

Lopuksi vielä hyppyä, mikä ei taaskaan perusasennosta ensin sujunut. Otettiin siis hyppyjä lelun kanssa ja niin, että joku Oili oli lelun kanssa houkuttelemassa. En nyt pidä tätä minään ongelmana. Hyppää kuitenkin aina ihan mukavasti, jostain syystä on nyt vaan pitkät piuhat eikä aina tajua homman nimeä. Otetaan hyppy vaan  joka kerta kun käydään hallilla niin kyllä se siitä.    

Lassen kanssa ei keretty tokoilemaan kuin ihan vaan kotipihalla vähän seuraamista. Illalla laitoin pojat makkariin ja piilotin olohuoneeseen paljon nameja tyynyjen alle ja esineiden taakse. Oli ihan paras leikki kuin saivat niitä kilvan etsiä. Tätä pitikin sitten tehdä viitisen kertaa kun oli niin kiva juttu. Molemmat pojat käyttää nenää kyllä näissä etsintä jutuissa tosi hyvin. Ensi keväänä vaan jälkimetsälle... :)