Eilen ennen agitreenien vetoa lenkki koirien kanssa ja levittelin halliin muutaman hypyn, pari putkea ja kepit. Rimat oli 65cm ja kepit meni seinää kohti. Kaapo tiputteli muutaman riman, joista katkaisin menon ja voivottelin. Ehkä skarppasi, ehkä ei, mutta joutuu puupökkelökoirana tekemään hurjasti enemmän töitä kuin ”kanssaveljensä” tiukoissa käännöksissä noilla korkeilla rimoilla. Niin ja alkuunhan treenasin ihan ihmisnuolta (hassu nimi kertakaikkiaan), palkaten namilla kun löi jarrut kiinni ennen hyppyä. Pelko polvilumpiot rikkovasta 20 kiloisesta koirasta, joka ei kasaa itseään, vaan hyppää suoraan päin, sai antamaan melko vahvan kasaamiskäskyn. Ja kasasihan ne kumpikin ja palkkaamisen jälkeen ohjauskuvio onnistui siististi. Mä en kyllä ikinä käytä tuota ohjausta kisoissa enkä treeneissäkään, mutta treenasinpahan nyt sitten kuitenkin.

Ryhmän jälkeen tein ulkokentällä tokoa, kokonaisuuksia tällä kertaa! Tex aloittin Z:alla. Kaikki asennot oikein eikä ennakoinut seuruuta - kävelin tarkoituksella vähän ohi ennen seuraa käskyä. Innostui kovasti kehuista ja oli innokkaana tekemässä seuraavana olevaa ruutua. Hyvä merkki ja hyvin ruutuun. Paikkakin oli ok, varsinkin kun laitoin tarkoituksella vähän ylipitkän matkan merkin ja ruudun välille. Loppuosa OK ja taas vastasi kehuihin palkkana iloisesti ja innokkaana. Seuraaminen ok, juoksussa paikka vähän karkasi, josta oli pakko huomauttaa. Muuten ihan jees. Vieläkin jaksoi olla yhtä iloinen kehuista. Tää on uutta piirrettä Texissä, ennen siitä alkoi selvästi huomaamaan, että kaipaisi jo lelua tai nameja. Nyt iloinen tekemisen ilme säilyi. Me like!

Kaket oli  mallikkaat. Viimeisenä liikkeenä ohjattu nouto.  Vauhti merkille oli hyvä, mutta jäi hieman vajaaksi. Vilkuili jo vähän kapulalle päin. Uudella merkki käskyllä korjasi itsenä suoraan merkin taakse. Hyvällä linjalla lähti hakemaan oikeaa ja tuli koko palautuksen KOVALLA LAUKALLA takaisin. Voi onnen ja riemuna määrää. Tää oli niin hyvä juttu. Monta liikettä jo alla ilman palkkaa ja into säilyi kokoajan ja palautus kovempaa kuin ikinä. Luonnollisesti tähän väliin palkkasin niin että ehkä koko Pennalan kylä raikui. Voi että miten iloiseksi voi tällaisen suorituksen jälkeen tullakaan. Vieläkin hymyilyttää, kun olin jo melkein luovuttaa noiden palautusvauhtien kanssa. Nyt se koira ihan tosissaan halusi tuoda vauhdilla sen kapulan mulle. Miljoonakertainen Jei!



Kaapo teki saman sarjan ja Tex toisella kerralla vielä osasia; ruudun paikkaa, luoksetulo ja tunnari. Muistin, että metallinoutoahan me ei olla otettu herranties milloin viimeksi. Kaivoin sen treenikassin pohjalta ja tein noutona ilman hyppyä. Eihän se palautusvauhti sama ollut kuin puukapulan kanssa, mutta ei huonokaan. Ehkä vahvistetaan vielä sillä puisella.
Jatkoon oma huomio; olisi osattava treenata ihan osasiakin palkkaamalla väliin vain kehuilla ja yllärinä aina lelulla.