Nyt on agilitynkin SM kisat ohi. Vähän on jopa ihanaa, että nyt voi pitää pienen hengähdystauon treenaamisesta. Tai siis enhä mä pysty kokonaan treenamatta olemaankaan.. Nyt voin tehdä vähän enemmän aksaa Texin kanssa (on jäänyt vähän vähiin) ja keskittyä enemmän jäljen treenaamiseen ja ihan oikeesti ottaa tavoitteeksi päästä Kaapon kanssa ekaan kokeeseen jo loppukesästä.

Perjantaina kisattiin kaksi rataa. Eka agirata oli ihan hyvä. Varmistelin vaan liikaa keinulle menossa (kun vieressä oli A riskinä) ja sain Kaapon vedettyä keinun ohi. Tämä korjaamisesta tuli virhe ja yksi rima tuli alas. Hyppäri oli myös ihan onnistunut, kaksi rimaa tuli harmi vaan alas.  
 
Lauantaina sitten joukkueradalle. Soile ja Aatu teki harmittavan hyllyn ja Kirsi ja Eevi taasen hienon nollan. Joten paineet oli kovat - nolla tai edes tulos oli saatava, niin Träp pääsisi taistelemaan kolmannesta nollasta. Ihme mua ei kyllä edes jännittänyt yhtään. Rata oli ihan kiva, haastava mutta vauhdikkaasti suorittavissa. Alku lähti hyvin ja sain Kaapon väärän putken suun ohi, jonka ajattelin meillä vaikeeksi. Puomin ylösmenolta napsahti vitonen, mutta päätin taistella radan loppuun enkä luovuttaa. Puomilta mentiin tiukkaan avokulmaan kepeille ja Kaapo lähti pujottelemaan oikein. Jostain syystä luuli itse varmaan menneensä väärin, koska lopetti pujottelun kesken. HöH?! No otettiin uusiksi ja taas edettiin hyvin, mutta livahti pituuden jälkeen väärälle hypylle. Eli sinne valui meidän joukkueen mahdollisuus.. Myös Träp teki hyllyn, josko sillä ei ollut enää mitään väliä. P-Haun minit saivat hienosti joukkue pronssia!!
 
Sunnuntaina mentiin katsomaan vielä finaaliradat, kun en päässyt Texin kanssa Kouvolaan toko-kokeeseen, jonne olin varalla (olin varma, että kyllä joku peruu ja päästään). Hienoja ratoja ja suorituksia, ensi vuonna kyllä tahtoo mukaan.. Pete ja Meg voitti Suomenmestaruuden, miljoonasti onnea, aivan mielettömän hienoa!!
 
Eilen illalla pienessä tihkusateessa sitten mentiin Elinan kanssa lähimetsikköön tekemään jälkitreenit. Tallasin Kaapolle varmaan aika alo luokan mittaisen jäljen neljällä kepillä ja kahdella kulmalla. Metsä oli taas aika vaikeaa - risuista ja ojien ylityksiä. Sillä aikaa Elinan sheltit taas harjoitteli ja tein Texille U:n muotoisen jäljen, jonne kolme keppiä. Nyt lähtee ihan mielettömällä draivilla ja etenee hyvin nenä maassa. Sain ihan kunnolla pitää liinasta vastaan kun vetää niin kovasti. Kaikki kepit löytyi. Tähän väliin Kaapon jälki. Myös mieletön into ja vauhti taas metsään Nyt meni hienosti nenä maassa kokoajan eikä haahuillut juuri ollenkaan. Ensimmäinen kulma hienosti, mutta toisen kanssa joutui tekemään paljon hommia. Pyöri pari kertaa ympäri eikä millään meinannut enää löytää jälkeä. Kokemattomuuttani en oikeen tiedä, mitä näissä kohdissa pitää tehdä, joten en tehnyt mitään. Kaapo ei kuitenkaan kertaakaan pysähtynyt katsomaan apua multa vaan etsi jälkeä kokoajan. Ja löysikin sen. Vau! Tästä vielä loppuun ihan yhtä varmana ja viimeinenkin keppi löytyi.
 
Texille vielä yksi pätkä, jossa oli kulma ja kolme keppiä. Kaarsin jäljen maaston takia yhdessä kohtaa liian läheltä jo tallattua kohtaa, joten jäljellä Tex sekoitti kohdat ja hyppäsi yhden pätkän yli ja lähti takaisinpäin sitä reittiä pitkin, joka olisi tullut tähän. Taaskaan en oikein osannut tehdä mitään.. Vähän aikaa Tex siinä pyöri ja kuitenkin jotenkin löysi taas oikean suunnan ja jäljen. Kulma meni hyvin ja kaikki kolme keppiä tuli mukaan. Jatkossa olen tarkempi jälkien tallaamisen kanssa.
 
Tässä muuten linkki viime torstain agitreeniin, jossa mentiin ykköluokan kisarata. Aika ekoja kertoja kun Tex pujottelee koko kepit radan yhteydessä.  Ja jälkikuvia toukokuun "pentutapaamisesta", kuvat Katja Tammisen.   
 
Katsotaan silmä tarkkana kun kepit häviää metsään:
 
Ja innolla etsimään:

Tarkkana:

Löytyi: