Niin. Viikonlopun aikana jouduin palaamaan kaksikin kertaa. Kotiin siis. Kun ekalla reissulla perjantaina kohti Lappeenrantaan unohdin kameran. Ilman sitä olisin voinut elää, mutta luonnetestiin, jonne oltiin matkalla en olisi voinut mennä ilman Kaapon papereita. Tunti tuli lisää matka-aikaa tämän paluun takia. Sunnuntaina, hieman jo myöhässä lähteneenä kohti Purinan kisoja, huomasin hyvän matkaa jo ajaneena että lompakko on kotona. Eikä sekään olisi ollut niin pakollinen, jossei bensavalo olisi jo palanut ja matkanteko olisi loppunut ilman tankkausta lyhyeen. Olin myös unohtanut kotiavaimen, mutta onneksi meillä on vara-avain piilossa. Tämän avulla sisälle, lompakko mukaan ja uusiksi matkaan. Aika kovassa kiireessä ajoin ykköskehällä vähän sallittua kovempaa kertoen puhelimessa Villelle huonosta tuuristani lähdön kanssa ja ”RÄPS” pääsin poliisien piilokameraan. Ja ei, en suinkaan puhunut hands-freeheen. Odotellaan siis postia poliisilta.

Ja kun sitten väsyneenä illansuussa palasin kotiin kisoista, muistin pihaan kurvatessa, että aamupäivän kiireessä ja hieman hermostuneena en suinkaan palauttanut sitä vara-avainta paikoilleen. Enkä ottanut niitä oikeita avaimiakaan mukaan. Odottelin sitten ulkona vajaa tunnin Villen matkaa kotiin. Että sillä lailla.

Mutta koirajuttuihin. Kaapo luonnetestattiin lauantaina Imatralla. Tuomareina Tarja Matsuoi ja Jorma Kerkkä. Testi meni aika niin kuin kuin oletinkin. Ihan Kaapo oli omanlaisena. Ainut, jota vähän ihmettelin oli tuo laukauskokematon, kun Kaapon reaktio ampumiseen oli mun mielestä aika mieto. Ekalla huomioi kyllä paukun ja toisella ei reagoinut juurikaan mitenkään. Oli kokoajan mun edessä ja hihna löysällä. Mutta näin siis meni +1, +3, +3, +2, +1, +2, +1, +3, laukauskokematon, yht. 159 pist.:


 
Eilen kolme starttia Purinalla Texin kanssa. Radat oli aika mutkaisi, ei olisi sopinut yhtään Kaapolle, joka ei siis ollut tällä kertaa mukana. Eka radalla A:n vapautus oli ehkä Texin itse päättämä. Muuten hyvää rataa, mutta oman huonon ohjaamisen takia kielto ja lopulta väärä putken pää. Toisella radalla aivan mielettömän hyvät kontaktit. Jokaisella lähti vasta mun luvasta. Hyvä! Sitten taas sain tehtyä samalaisessa putkikohdassa kiellon ja meni melkein väärään päähän. Sain sieltä karjuttua takaisin, ja loppu ok. Muurin palikat alas ja okserin rima, jota vähän pelkäsinkin. Vika hyppiksellä kökkäsin alun pakkovalssissa ja olin niin huono ohjaaja. Yhteen takaakiertoon rytmitin tyhmästi ja Tex meni tyrkyllä olevaan putkeen. Mutta silti, olin joka radan jälkeen niin happy. Tex menee kovaa ja sen kanssa on aika rentoa mennä. Ja tullaan vaan kokoajan paremmiksi.
Viikolla kävin omineen kerran hallilla ja torstain ryhmätreenissä teemana päällejuoksu. Ne meni kivasti Texillä, jolla on ollut vaikeeta niiden kanssa. Kivaa!