Meillä on kyllä nyt kisoissa onnistuminen ihan hukassa.. Mä en  ymmärrä missä mättää.. Eilen tuhlattiin taas kolme starttia tyhjän takia (vikalta kökkö-nolla). Eka radalle Kaapo karkasi. Kuulin kun muut huusi ’lähti’ ja olisin kerennyt radalle mukaan, mutta käännyin Kaapoa vasten toruen ja vein saman tien vihaisena häkkiin. Perhana .

Loput startit pysyi.
Toinen rata alkoi hyvin, mutta tein tyhmänä valssin pitäen vastaista kättä kokoajan ohjaavana kätenä ja Kaapo teki niin kuin pyysin, ei hypännyt. Luulin, että saatiin kielto ja loppurata taas ihan säätöä.. kurvit valui ja lopussa juostiin hyppyjen ohi. Apua.. mulle tulee pienenkin mokan jälkeen kauhea ”alemmuustunne”, että muut kattoo ja ajattelee, että mitäköhän tuokin ton kimpoilevan nahkansa kanssa täällä koittaa.. ja meen ihan koomaan. En enää ohjaa Kaapoa, juoksen vaan ja tunnen häpeää.. Ihan kauheeta. Eikä edes saatu kieltoa siltä alun valssilta. No hyllytettiin sitten kuitenkin.
Viimeinen rata oli hyppäri. Täällä teen saman mokan. Teen valssin pitäen vastakkaisen käden vahvasti Kaapon edessä ja eihän se nyt hyppää.. Pysähtyi ja mietti hypätäkkö vaiko eikö, ja hyppäsi sen lopulta melkein paikoiltaan.. Taas luulin että saatiin kielto, mutta kuulin Mariannen huutavan ’jatka teette nollaa’..  Jatkettiin vielä kylläkin yhdellä hirveän isolla kaarteella nollalla loppuun.
Mä en nyt ymmärrä mikä mulle on tullut. Jostain syystä jännitänkin paljon enemmän kuin ennen ja olo on vähän epämiellyttävä ennen omaa vuoroa. Sellanen ”ei tästä nyt kuitenkaan mitään tuu” fiilis ja koko kisaaminen tuntuu pakkopullalta. Nyt käyn nämä kisat, joihin olen ilmoittautunut ja sitten pidetään vähän taukoa. Katsotaan keväämmällä ulkokisoja ja parempaa mieltä. ja koitan taas löytää iloisen fiiliksen kisata ja tuntea ylpeyttä koirastani, joka kyllä osaa.  Nyt ei sellaista fiilistä ole..
___________
Eilen oli vapaapäivä ja käytiin aamulla Pennalan hallilla. Tex teki hyppysarjaa vedätyksellä ja alku putken kautta. Vauhti kiihtyi ihan hurjaksi ja hyppäsi viimeiset hypyt yhdellä jätti loikalla.. kröhöm.. Tehtiin vähän hiljempaa ja siirsin palkkaa lähemmäs. Nyt malttoi ponnistaa joka välissä. Sitten uusia esteitä; pituus, muuri ja jo hieman tuttu rengas. Näille ihan vaan yksittäisiä toistoja. Kaapo teki puomia.
Illalla vielä Renksun hallissa tokoa. Texille seuraamista, joka alun säädön jälkeen oli parantunut viime kerrasta. Yhtä askelta vaan, jossa kontakti pysyi hyvin.  Maria katsoi ja antoi vinkkejä, kiitos. Suoraa seuruu pätkää tehtiin seinän vieressä, jolloin paikka ja asento molemmat hyviä. Liikkeestä maahanmenoja ja stoppeja. Maahanmeno hyvä, seisomiseen tarvii vielä avun.  
Kaapo teki kisanomaisena alkuun tunnarin. Oli vähän hermona ja piippaili hieman. Sellasta pientä linnunpoikasen piippausta kokoajan..  Hieman napsaisi kiireessä väärää, toi hyvin kuitenkin oman. Ruutu oli hyvä. Samoin luoksetulo. Kaukoissa liikkui vähän vinoon ja hieman eteen, mutta teki kaikki vaihdot napakasti. Myös metalli oli ok.