Ryhmätreenit ovat alkaneet. Viime viikolla en päässyt, mutta nyt mukana. Tehtiin ulkona ratatreeniä ja sisälle oli tarkoitus ottaa putkijarru, mutta se jäi pois. Ihan hyvä, koska onnistumisen tunne hyvin sujuneen ratatreenin jälkeen oltaisiin niin näppärästi saatu katoamaan. Ihan vaan tässä tiedostan, että putkijarru on meillä ehkä huonoiten hallussa. Jotenkin olen saanut iskostettua syvälle kalloon tuolle Texille mielikuvan, että putkesta tullaan aina täysiä ja eteenpäin. Saattaa olla, että olen aika paljon treeniemme alussa juoksuttanut putkea ja viskonut lelua eteen palkaksi ja ihastellut kun se menee niin kovaa ja etenee. Kröhhömm..
Noo mutta se rata meni kivasti. Kuvassa näyttää aika helpolta ja suoralinjaiselta, mutta sitä jo katsoessani ajattelin vaikeiksi putkien ”väärät” päät ja keppikulman.

Menihän sitten, ilman virheen virhettä. Nuo osiot siis. Nollalla meni kummallakin, Texillä ei toki eka yrittämällä, koska se putkijarru (tai putkesta kääntyminen) on edellämainitun tekstin mukaan meillä huono. Ampaisi puomia edeltävältä putkelta A:lle. Kun taas vaan lähti putkesta kovaa ja suoraan muhun sen kummemmin katsomatta. Keppien jälkeiseen hyppy-putkeen kohtaan koitin ensin valssin ja sitten toista puolta juosten päällejuoksun. Molemmat toimi. Tex tuli kontakteista
läpi, tai no A:sta ja keinulta lähti ennen vapautusta. Johdonmukaisuutta näihin!



Kaapon puomin ylösmeno ahdistaa. Se loikkaa sen niillä metrin pituisilla koivillaan. Laitoin ylösmenolle längen, tai sellaisen kaaren - mikä nyt onkaan. Ekalla kerralla oikein sukelsi sen läpi ja kaikki tassut osui ylösmenolle. Seuraavalla toistolla jo loikkasi. Vaihdon vähän kaaren paikkaa. Nyt kasasi, mutta painoi sellaista vauhtia, että kaari lenteli hevonkuuseen. Just. Täytynee askarrella kotona matalampi ja KESTÄVÄMPI viritelmä.