Mutta joo.. Paljon ollaan taas tehty. Maanantaina Hotin treeneissä aloitettiin häiriötreenillä. Useampi koira yhtä aikaa ringissä, jossa muut häiriköivät ja käskyttivät. Jäin Texin kanssa vähän omineen ringin viereen, koska aloitettiin vasta uusi 'katso' käsky, niin en halunnut heti liian vaikeeta. Oili kyllä laittoi vaikeita häiriöitä; houkutteli namilla, kutsui nimellä, heitti lelua nenän edessä. Ekasta kunnon huomautuksesta piti kontaktin mielettömän hyvin. Oikein "uhmakkaasti" katsoi vaan muhun. Ekaa kertaa tehtiin myös harjoitus, jossa jätin koiran istumaan ja menin n. 2m päähän siitä. Oili meni viereen ja käskytti maahan tai houkutteli mukaansa juoksemaan. Alkuun vaikea, mutta hoksasi pian, että tässäkin on vaan kuunneltava ohjaajaa.

 

Loppuun ikävä juttu; paikallamakuita ennen Satu teki nuorille koirille luoksepäästävyyden. Tervehti Texiä ja katsoi hampaat ja mitä tekee Tex... murisee... Sillä on nyt ihan lähiaikoina noussut pieni uhma mua vastaan ja protestoi jos esim. kotona kiellän jostain. Mutta nyt murisi jo vieraalle. Käytiin tästä pitkät keskustelut Hot:tilaisten kanssa ja nyt vaihtuu (tai on jo siis vaihtunut) kotona meillä oltavat. Olen itse päästänyt erittäin itsevarman ja vahvan koiran nousemaan meillä kotona johtajaksi, ja siksi, että pennusta asti olen pitänyt sitä pienen pienenä suloisena Texulaisena ja mussutellut sille kotona. Aina kun se on halunnut huomioita tai leikkiä niin mähän olen huomioinut ja leikkinyt. Ja sivuuttanut sen pienet murinat ja naksimiset vaan vähän 'hyi hyi' tyylillä.

 

Nyt se varmaan elää vähän tätä muutosta vastaan, koska loppuviikon aikana muuttui radikaalisti vielä hurjemmaksi, ja taas eilen vaan murjotti kotona nurkassa eikä tehnyt juurikaan mitään. Olen kotona aiheuttanut tilanteita, joissa se murisee mulle. Alkuun karjaisin ja menin samaan tilaan kuin koirakin oli, mutta nyt taas muiden nevoista pidän itseni kylmän viileänä ja erittäin määrätietoisena ja päättäväisenä. Näillä tilanteilla olen jo saanut Texin väistämään mua eikä se enää eilen kertaakaan noussut mua vastaan, vaan kääntyi pois tilanteista, joissa se olisi kyllä ennen ollut mielestään voittaja ja vahvempi. Huh - ehkä tämä tästä, kotona nyt oma käytös täysin uudeksi ja selkeä mustavalkoisuus koiria kohtaan. Enkä huomioi koiria enää samalla tavalla. Selkeä muutos on nyt tarpeen.

 

Sitten ihan muuhun. Keskiviikkona vedin omalle ryhmälle kivan hyppisradan, jota kerkesin koittaa omillakin koirilla. Kaapo teki radan kerran nollana. Texin kanssa harjoiteltiin ensin paria sokkarikohtaa ja sitten koko rata. Meni kivasti ja sokkaritkin sujui, kun ollaan niitä aivan liian vähän treenattu. Torstaina oli epikset. Texin kanssa mölli- ja 1-luokka, Kaapon kanssa 1- ja 2/3-luokka. Mari teki kisojen jälkeen luoksepäästävyyden ja nyt Tex oli nätisti. Mari olikin aika päättäväinen ja näytti rauhallisen itsevarmalta.

 

Lauantaina treffattiin Vuokon, Katjan ja Sannan kanssa "pentutreffien" merkeissä Heinolassa. Aloitettiin jäljellä. Ihan alkuun tallasin jäljen Sigmalle ja Vuokko tallasi Kaapolle suunnilleen alokas luokan mittaisen jäljen. Lenkkeiltiin väliin ja Kaapo aloitti. Ekaa kertaa jäljellä mukana kaksi 90-kulmaa, joita ei olla aiemmin treenattukaan. Kaapo meni ihan hyvin. Metsä oli aika avaraa ja kun jälki oli vaan n. puoli tuntia vanha, Kaapo meni koko ajan nenä aika ylhäällä. Ekan kulman meni hienosti, mutta toisella haki jälkeä, jonka seurauksena kulman jälkeinen keppi jäi maahan. Kokonaisuus melko hyvä. Nyt vaan lisää kulma treeniä ja vähän vanhempia jälkiä.

 

Tex teki kaksi pätkää, molemmat tallasi Vuokko ja olin Texin kanssa katsomassa. Ensin vaan muistutuksena suora pätkä yhdellä kepillä, joka meni hyvin . Toinen pätkä jo pidempi U:n mallinen, jossa kolme keppiä. Myös aika hyvä.

 

Sitten grillaamaan Vuokolle ja mahat täynnä tokoilemaan vielä porukalla. Texin kanssa pohdittiin taas seuraamista ja sainkin Katjalta uusia vinkkejä ja näkökulmia. Ja taas luoksepäästävyyden kanssa ongelmia. Murisi Katjalle. Sitten juteltiin ja mietittiin pitkä tovi Texin ja mun suhteen ongelmaa; miten sen kanssa nyt toimin ja treenaan ja myös leikin. Kiitos vaan vinkeistä ja neuvoista.  

 

Eilen käytiin Pennalassa aksaamassa. Raahasin kentälle muutaman hypyn, putken, renkaan ja keinun. Tein radan pätkän, johon sisällytin paljon tekniikkaa; whisky-leikkaus, niisto, sylkkäri, päällejuoksu, sokkari, valssi ja pimeä putkikulma. Kaikki meni aika kivasti. Tex oli kuuntelevampi kuin ennen ja melkein joka ohjaus onnistui ekalla kerralla. Loppuun lenkki ja kotona lähijärveen uimaan. Treeninkin aikana pidän suht kylmän ja "tiukan" linjan. En kehu sitä liian yltiömäisesti ja vaadin kaikki asiat tehtävän juuri niinkuin itse tahdon.

 

Kotona ollaan nyt tehty peilin edessä uutta katso käskyä. Eilen naksuttelin siitä, että itsenäisesti ilman apuja korjaisi asennon ryhdikkääksi ja pään hyvään asentoon ylöspäin. Alkoi jo tajuamaan asiaa ja tästä nyt vaan vielä jatketaan.

 

Että tällaista murhetta.. aika ikävää..

 

Illalla viikoksi kylään saapui taas Villen sisko Elina ja joukkuelisäyksenä pieni shelttivauva Nuka. Se on aika pieni ja suloinen. Kaapo ja Tex suhtautui uuteen tyyppiin hyvin.