Viime perjantaina tokoa Hollolassa. Nyt taasen en muista koko treeniä, mutta ainakin otettiin hidasta seuruuta. Koitin eri askelpituuksia ja rytmejä, ja paras on vaan kun kävelen aika normitahtia pienin askelin. Pitkillä askelilla paikka alkaa seilaamaan jalan mukana – ei hyvä. Tekemällä tämäkin vaan paranee, ja nyt jo, kun tehtiin vähän pidempää pätkää, alkoi olemaan ihan ookoo. Jännä kun se ei vaan miettimällä parane… Loppulenkki Elinana ja ihanien mustien kanssa.

Lauantaina aamusta Pennalaan Juha Oreniuksen kolmanteen P-Haun koulutukseen. Rata tehtiinkin sisälle, mikä olikin ihan hyvä juttu, kun ulkona oli melkosta kuuma ja oltaisiin läkähdytty ulkokentällä auringon paahteeseen ja pölyävään kenttään. Rata oli kiva, mutta kaikista haastavin näihin edellisiin verrattuna.
Treeni meni kivasti, putkijarru vaan puuttuu Texiltä ihan täysin ja Kaapoa en meinannut millään saada ohittamaan hyppyä ilman että olisi hypännyt sen. Videpätkänen Texistä TÄÄLLÄ.
 
Sunnuntaina nähtiin Vuorenmailla ja treenailtiin pienellä porukalla heidän omalla treenikentällä. Voi miten luxusta, kun omalla takapihalla on ihan kunnon kokonen treenikenttä. Tex oli ekana Wiin kanssa samaan aikaan, ja hain sen melko suoraan autosta kentälle sen kummempaa valmistelematta. Aloitettiin seuruulla, jossa Maria ”häiriköi” liikkurin ominaisuudessa. Alkuun vähän katseli uutta kenttää ja Wiitä, mutta kun aloitettiin seuruu, keskittyi tosi hyvin. Ja seuruukin oli hieno. Kiva!
 
Tunnari liikeenä; palautus ravilla, muuten hyvä. Luoksetulo liikkeenä. Stoppi vähän valui ja maahan kaksi käskyä. Välit tuli kuitenkin laukalla, josta on oltava tyytyväinen. Metallin palautti kanssa ravilla, josta ei saisi olla tyytyväinen. Palkkasin kuitenkin ikään kuin vauhdista, ja heti tajusin, että en olisi saanut palkata. Olisi pitänyt laittaa tästä suoraan vaan kiertämään jotain ja uudestaan että laukkaisi, ja vasta tästä saisi palkan. Pöh minua.
 
Kakeissa halusin häiriön. Liikkurin heilutukset ja metelöinnit ei meille ole vaikeita juttuja ollenkaan, vaan jumituksen saa päälle ihan vaan asettamalla kaksi lelua n. metrin päähän Texistä eteen molemmille sivuille. Ja naps näin napsahtaa pienen bordercollien jumitus päälle. Ei voinut mennä maahan jätössä. Marian muistutti mua, että ei mitään kaksoiskäskyjä, vaan ajoin koiran pois ja sai tulla sitten yrittämään uudestaan. Nyt meni hyvin maahan, mutta kun kävelyn jälkeen käännyin, huomasin kuinka ajatus oli niin kovasti leluissa, vaikka katsoi olevinaan muhun hirmu keskittyneenä. Eka istu käsky meni siispä ihan ohi koiralta. Taas menin voivotellen häätämään pois ja uusi mahdollisuus tehdä paremmin. Tekikin nyt hyvin ja malttoi olla jumittumatta leluihin. S-i vaihdossa vähän fuskasi eteenpäin, muuten hyvät vaihdot. Loppuun treenien paras osuus; kivalla porukalla rupattelua ja Marian tekemää raparperipiirakkaa. Nam!
 
Alkuviikon olin kipeänä ja koirat oli pikkulenkkeilyllä. Pihalla tehtiin jotain pientä puhdinpoistamis-treeniä ja kerran kentällä ohjattua ja seuruuta.  Ja koko viikko ilman agilityä.. Eikun pihalla ollaan pujoteltu kun kaivoin omat kepukat naftaliinista. Kulmia ja pujottelua kohti ”seinää”.