Viime torstaina treenattiin oman ryhmän kanssa aloituksia. Lotta oli vääntänyt sellaisia inhoitusällö aloituksia, joita oli ihan syytä treenatakin. Aloituksella on kisassa aika suuri merkitys. Se kun kusee, niin leimaa melkeinpä koko radan epäonnistumaan.. Minä jos joku sen tiedän, kun Kaapo koko agilityuransa aikana on varastanut melkeinpä joka kerran lähdössä. Tähän treeniin nyt ei sinällään varastaminen liittynyt, mutta sen lähdön onnistumisen tärkeys on siis suuri. Pätkät oli lyhyitä; n. 3-7 esteen mittaisia. Ihan kivasti ne onnasi kummallakin koiralla. Muutamaa versiota vähän hiottiin. Tex tarvii vahvistusta aloituksiin, joissa menen itse sivuun ja koitan vaan painamalla saada menemään edessä olevan hypyn, vaikka itse olen eri linjalla. Tulee helposti hypyn ohi. Kaapo oli aika hyvä, mitään suuria vaikeuksia ei ollut. Kisoissa se pirulainen vaan joka kerran nousee seisomaan, rähjää ja hippailee lähdössä eteenpäin. Kevään aikana on raahauduttava lähiseudun epiksiin treenaamaan tämä pois… Murrr…

Lauantaina oli Christan koulutus HOT:ille. En päässyt mukaan aamusta, jolloin kaikki tekivät kisanomaisen tarkan haukansilmän alla. Iltapäivällä kaikilla oli vielä oma aika treenata ongelmakohtia, tai alussa itse päättämäänsä liikettä/ongelmaa. Ensin ajattelin ottaa ohjatun, kun se on meillä vielä aika kesken. Että miten sen kanssa nyt edetään ja vähän eri harjoituksia sen pilkkomiseen. Mutta Oili ehdotti, että tekisin kisanomaisen ja mustakin se oli ihan hyvä ajatus. Näenpähän missä mennään. Ekaa kertaa siis EVL kisanomaisesti ja ekaa kertaa esim. Z-liike kokonaisena. Ohjattu jätettiin pois.
Hain Texin halliin aivan liian aikaisin ja höntsäilin sen kanssa liikaa ja se leikki vähän Pron kanssa ja köllötteli katsellen muita. Ennen omaa vuoroa kehitin kauhean jännityksen ja olin ihan outo. ”Kupla”, joka mun mielestä on meillä ollut aika vahva, puhkesi aivan täysin. Tai siellä kuplassa oli ihan kaikki muutkin.. Teki ruudun ihan hvyin, mutta tooooosi hitaasti. Ruudussa haisteli ja tässä kohtaa varmaan tajusi että jaahas, huomautusta haistelusta ei tule ja täällähän voi tehdä mitä vaan.. Haisteli joka välissä maata ja oli ihan kiinni liikkurissa, muissa ihmisissä ja merkeissä. Ihan kamalaa. Noin paha ei ole kyllä ollut koskaan, esim. kaukoissa ei tehnyt yhtään vaihtoa – en meinannut saada sitä sivulle suoraan ym. ym...  Ehkä sain kunnon näpäytyksen, että mun on vaan käytävä yhteistreeneissä useammin kuin kerran kolmessa viikossa… Hyvän ja asiallisen palautteen sain Christalta ja näki hienosti ongelmakohdat. Hyvät jatko treeni -ajatukset saatiin. Nyt sisuunnuin ja aion treenata enemmän ja täsmällisemmin ja oikeita asioita. Huh!
 
Eilen ajeltiin aamusta Mariannen kanssa Porvooseen. Ja kyllä, tässä vielä hengissä kirjoittelen Mariannen kyydistä selvinneenä. Punaisia päin ajaminen ja ohitus puhelimeen puhuen ”mä en nyt kyllä näe mitään”  tilanteista selvittiin. Hyvät kisat oli. Kaapolle kaksi ihan vauhdikasta hyllyrataa ja hyppikseltä nolla 4. sijalla. Nyt olis kaikki SM-kisaan vaadittavat nollat kasassa. Meillä ekaa kertaa !!!! Marianne ja Träp voitti kaksi rataa ja Träpistä tuli hyppyvalio. Ei siis pöllömpi reissu ollenkaan.  
Tex teki lämppäesteiden vieressä tokoa. Nyt vieressä oli agilitykisat, joihin olisi voinut aika kovastikin jäädä kiinni. Ensin kaukoja. Marianne oli takana ja piti pientä häiriöääntä. Reagoi ääniin ja vierestä kulkeviin koiriin kääntämällä vähän korvia, mutta oli ihan todella keskittyneen näköinen ja kuunteli vain minua. Teki kaikki vaihdot tosi varman oloisesti ja oli tosi tarkkana. Seuraamisessa oli myös tosi varman oloinen ja tarkasti piti kontaktin eikä edes vilkaissut, vaikka vieressä vilisi koiria. Kupla oli nyt siis taas tosi vahva. Outoa, että se lauantaina hävisi niin totaalisesti.  Mutta se siis kertoi sen, että pystyy jäämään asioihin niin vahvasti kiinni, että ajatus ei riitä enää kunnolla tekemiseen.
 
Illalla vielä nähtiin Pennalassa Mariannen kanssa. Tehtiin Texun kanssa kontaktiesteet ja keppikulmia. Tex alkoi jo aika hyvin tajuamaan homman ja haki aika vaikeita avokulmia. HyväHyvä!