Onpas aikaa viime päivityksestä. Oho.. No laitetaan nyt kertarysäyksellä noinninkuin mitä ollaan tehty ja kuulumisia yleensäkin.

Välistä kun tekee mieli vaihtaa kaikki nämä aikaa ja rahaa ja hermosoluja syövät koiraharrastukset vaikkapa postimerkkien keräilyyn, niin yhdetkin hienosti onnistuneet treenit saa kuitenkin jaksamaan aina vaan kovemmin. On tää vaan hullua! Ja ehkä on vaan kaivettava vanha kunnon kliseinen  ”matka on määränpäätä tärkeämpi” sanonta esiin, kun se vaan taitaa olla niin. Työkaverit ja sukulaiset pitää hulluna koiraihmisenä, joka uhraa kaiken vapaa-aikansa koirille, mutta enhän mä uhraa – musta on parasta illalla lähteä treeneihin; näen kavereita, saan liikuntaa, raitista ulkoilmaa ja saan ajatukset pois muista asioista.  Mä en myöskään jaksa enää stressata ja voivotella pieleen menneitä kisoja tai huonoja ratoja iäsyyksiä. Ei onnistunut sillä kertaa ja that’s it. Mietin miksi ei onnistunut ja mitä teen että ensi kerralla onnistuu. Ei tää nyt niin vakavaa ole. Hulluksihan tässä muuten tulee.
 
Tex "tarkkana" ennen omaa kisavuoroaan :) 
 
Kaapo: Kaapo tekee treeneissä tokoa hyvin ja tästä syystä menin sen kanssa ekaan evl- kokeeseen, jossa ei onnistuttu lainakaan. Asenne ja ajatus oli ihan hukassa. Pisteitä tuli jotain alle kaksisataa, jonka jälkeen päätin, että Kaapon tokoura oli tässä. Sen pitkänenäinen nuppi ei vaan oo tehty toko varten. Mutta katsotaan, josko joskus jaksan uudestaan…  Meille treeni ja koe on vielä niin kaukana toisistaan, että pitäisi jaksaa ihan tosissaan miettiä treenit tarkkaan ja treenata PALJON enemmän ja ”laadukkaammin” kuin nyt.
 
Agility taasen on mun ja Kaapon juttu. Sen kanssa on niin kiva kisata, kun se saan mun asenteen kohdilleen ja yhteistyö alkaa olemaan kuosissa. Vauhti on kovaa, kun uskallan ohjata sitä rohkeasti. Viime kisoissa on vaan tullut rimoja alas, joka ei ole ennen ollut ongelma. Voi olla että vedättelen liikaa ja jätän koiraa liialti selän taakse. Tiedä häntä, mutta kovia aikoja ollaan tehty, varsinkin jos rataprofiili sattuu olemaan yhtään suoraviivaisempi. Vähän on nyt kisattu: omissa kisoissa puomin ylösmenolta vitonen ja radan keskellä rima alas. Toisella radalla toka rima alas. Nyt v.loppuna eka agi-radalta vitonen (en yhtään tiedä mistä, eikä tiennyt rataa katsoneetkaan, jotka onnitteli nollasta?!?). Toisella agi-radalla kaksi rimaa, (nopeus 4,94 m/s, voittaja Iiroon n.+0,2s) ja hyppäriltäkin kaksi rimaa. Kaapon ajat oli hyviä, joten olin happy vaikka nollia ei tullut. Nopea nahkiainen, josta olen niin ylpeä!
 
 
Tex: Noh.. Tex on kisannut paljon ja on silti vieläkin kakkosissa. Eikä se mua nyt sen kummemmin harmita. Olisi vaan kivempi, kun kumpikin koira kisaisi samana päivänä. Helpottaisi huomattavasti ajan käyttöä. Yksittäisiä ratoja ollaan tehty onnistuneesti ja enemmän sitten ei onnistuneesti. Yhteinen sävel aina välillä väläyttää olemassa olostaan, mutta välillä mun oma luotto puuttuu. Eniten ehkä ärsyttää reisille menneen radan jälkeen oma asenne, kuin itse radan epäonnistuminen. Janakkalassa lopetti ekalla radalla kepit kesken, toka ja kolmannella radalla meni kakkosväliin. Näiden jälkeen ei ole enää tehnyt virheitä pujotteluissa. Kotkassa tuli kontaktien läpi ja oli pientä säätöä radoilla. Viimeisellä radalla tein kontaktit huolella. Omissa kisoissa olin itse huono ja valutin omalla liikkeellä hypyn ohi. Korjasin lennokkaan keinun. Toisella radalla enemmän säätöä ja huonot kontaktit. Nämä kontaktit on meille vähän vaikeat, kun välillä katson sormien läpi virheen ja välillä en. Eli korjaus - nämä on mulle vähän vaikeat. Näissä on vaan pysyttävä jatkossa tarkkana enkä saa sallia yhtään läpituloa.
 
Tarkkana kun on huomautettu
 
V.loppuna Hämeenlinnassa teki ekalla radalla oikein oikein mallikkaat kontaktit (kaikki). Kiersi yhden hypyn ja hyppäsi väärään suuntaan. Toka radalla ohjasin itse ihan paskasti alun ja keinu oli liian vauhdikas. Korjattiin tämä ja pois radalta. Hyppäriin tutustuin vähän vasemmalla kädellä, mutta päätin kuitenkin sitten ennen rataa, että ei se koira tiedä, että sillä hyppärinollalla ei ole merkitystä. Sille joka radalla on merkitystä ja se kyllä varmasti yrittää. Tehtiinkin varmaan siistein rata (onnistuneen putkijarrunkin kanssa) ikinä. Yhdessä kohtaa tuli pieni ajatuskatkos ja myöhässä oleva ohjaus aiheutti riman putoamisen. Tosi hyvä mieli tämän radan jälkeen. Tätä asennetta on tavoiteltava jatkossakin.
 
Kepit onnistuneet tällä kertaa :)
 
Tokoa ollaan tehty nyt useammin. Enemmän kyllä vielä omalla pihalla/kotikentällä, mutta ollaan tehty. Pääpaino on nyt asenteessa ja vauhdissa. Koitan myös tehdä enemmän kokonaisuuksia palkatta. Kaapon agi-kisapäivänä tehtiin kakeja ja seuruuta ihan radan vieressä. Kiva tunne, kun koira keskittyy yhteiseen tekemiseen, vaikka ohi vilisee ihmisiä ja koiria.
 
Jäähyttelyä treenin jälkeen a'la Tex
 
Mä olen nyt siis aikamoisen tyytväinen koiriini ja meidän tekemiseen, vaikka menestystä ja kunniaa ei kisakentillä ole ropissut. Treenaamisessakin on järkeä, kun on aika reilusti varaa tulla paremmaksi.
Tällainen aurinkoinen fillis oli tällä kertaa. Huomenna se voi olla jo toisenlainen.. Koitetaanpas jatkossa päivittää useammin ja yksityiskohtaisemmin näitä meitin puuhia.