Viime viikko menikin syyslenkkien ja agilityn parissa. Tokolle ei nyt irronnut aikaa yhtään, mutta ei se mitään. Parempi niin, kuin että olisin taas pakon sanelemana treenannut puoliteholla ihanmitäsattuu. Tiistaina tein pihalla ennen treeniryhmän vetoa omilla koirilla ohjauksia. Vein pihalle kuusi hyppyä joilla treenasin päällejuoksuja, välistävetoja, niistoja ja valsseja. Tätä pitäisi muistaa tehdä paljon, vahvistaa ohjauksia ihan vaan pelkillä hypyillä. Meni kivasti kummallakin!
Ryhmän jälkeen tein sisälle olevan radan vielä itsekin. Kaapolle huomautin parista riman tippumisesta, muuten taisi tehdä radan läpi pari kertaa. Myös Tex oli ihan hyvä ja teki radan nollana, taisi olla 27 estettä. Osaa se kyllä. Taitaa meidän virheet olla suurimmilta osin musta kiinni. En osaa pitää itseäni aina tällaisena rentona ja hyvänä ohjaajana kisoissa / ryhmätreeneissä kuin osaan yksin treenatessa. Silloin keskityn ainoastaan koiraan. Niinkai sen pitäisi aina olla?!?
Torstaina treenattiin sisällä rataa. Mukana kaikki kontaktit. Kaapo oli ihan hyvä,  mitä nyt parit rimat taas tiputti. Texin kanssa ajatus liikaa muussa kun koirassa, joten tökki.



Lauantaina P-haun valmennusryhmää koulutti Satu Hilli. Olin mukana Texin kanssa. Rata ei ollut mikään mielettömän haastava, ihan suoritettavissa oleva 23 esteen rata. Tarkoitus olikin, että Satu katsoo vähän koirakoiden tasoa, jotta osaa jatkoon räätälöidä oikeanlaiset treenit. Tehtiin ensin rata kokonaan läpi, jonka jälkeen juteltiin ja käytiin kohdat pätkissä läpi. Satun kommentti olikin, että ohjaan Texiä hirmu jyrkästi ja liian tiukoilla ”kiinniotoilla” ennen ohjauksien tekemistä. No joo – tunnustan. Kaapon vaatimaa tiukkuus puskee läpi. Tehtiin kohtia joissa ohjaan kevyesti, kuin höyhentä. Ja aika paljon kivemmin se meni. Turha hidastelu  jäi turhien kiinniottojen myötä pois. Kiva! Mutta vaikeeta se on kun noi on niin erilaiset koirat ohjata.



Sunnuntaina neljä starttia kummallakin Purinalla. Ihme, että jalat ei ole juurikaan tukossa. Johtuu varmaan kun Ville lähti mukaan ja oli loistava kepo. Lämppäsi ja jäähytteli koirat ja toi mulle aina valmiin koiran kouraan. Sain itse keskittyä ratoihin ja verrytellä itsekin kunnolla. Radat mentiin uudella tyylillä, jossa eka tutustuttiin kahteen rataan putkeen, jonka jälkeen ne suoritettiinkin putkeen. Eli melkein suoraan hypäriltä agiradalle. Ja tämä toistui kaksi kertaa.
Radat oli haastavia, varsinkin agiradat. Radoilla ei ollut yhtään helppoja kohtaa, jossa olisi voinut vaan mennä. Sain puristettua kummallekin yhdet nollat hyppyradoilta.  Kaapo tiputti ekalla radalla riman, toisella ohjasin hypyn väärin päin (oma moka), kolmas oli nolla ja neljännellä ohjasin pituuden ohi. Tex teki ekalla radalla nollan (kauhealla kalastelulla), toisella radalla korjasin puomin kun lähti omineen (oli virhe jo alla), kolmannella törmäsi renkaaseen ja sain oman rytmityksen ihan solmuun – HYL, vika radalla tuli A:n läpi, jonka korjasin.

Enkä yhtään masentunut. Pikemminkin sisuunnuin. Noita haastavia ratoja tehdessä vaan huomasin, että Tex on kyllä vielä ihan kesken. Sen kanssa on vaan treenattava enemmän ja laadukkaammin. Hyviäkin kohtia oli, suurin osa virheistä johtuu vaan kokemattomuudesta ja yhteisen sävelen puuttumisesta. Ei muuta kun treeniä lisää! Kaapo oli perus-hyvä. Suurin osa oli mun mokia ja huolimattomuutta. Pysyi lähdöt ja teki ookoo kontaktit.

Tällä viikolla taidan jo vähän tokoillakin ;)