Lauantaina matkattiin Mariannen kanssa Kotkan kisoihin. Tai ne pidettiin Haminassa, mutta anyway. Kaapolle kolme starttia, joista kahdella ei pysähtynyt puomin alastuloille niin kuin haluan, joten lopetin radan kesken ja lähdettiin Kaapon kanssa pois kentältä. Olin sille aika vihainen. Mutta itseeni tyytyväinen, kun en antanut sen jatkaa. Ekalla radalla nappasi edessä olevan hypyn, eli rata oli jo hylätty jonka takia oli helppo lopettaa. Toisella radalla osui kyllä kontaktipinnalle ihan selkeästi, mutta ei stopannut. Eli nyt olin mustavalkoinen kun en antanut mennä läpi sormien.

Radat noille puomeille asti tuntuivat hyviltä ja Kaapo kääntyi pari kohtaa niin hienosti, etten vielä vähän aikaa sitten olisi edes olettanut siltä moista. Hyppärille myös hyvä alku, mutta fiilis vähän lopahti kun pituuden vika palikka kaatui. Yhden kohdan ohjasin sitten vähän löysästi ja siitä kielto. Kotona katsoin videolta nuo ratojen alut ja olin kyllä taas ihan tyytyväinen koiraan.

Sunnuntaina sitten Villen kanssa uudestaan samaiselle kisapaikalle. Texillä olisi ekat viralliset kisat. Hui miten jäännää!! Ajattelin etukäteen, että menee joko aika hienosti tai vaihtoehtoisesti mopo voi lähteä käsistä ja olla pelkkää kaaosta. No ei lähtenyt käsistä.
Voi vitsi mikä fiilis ole mennä sen kanssa. Se ei rähjää ollenkaan rataan odottaessa eikä hermoile, niinkuin pitkänenäinen "veljensä". Radat oli musta aika haastavia ykkösluokan ratoja; mineillä ja medeillä ei kovin montaa tulosta radoilta tullut.
 
Ekalle hyppärille kasasin liian kovan jännityksen ja söhläsin itse radalla. Eka valssi oli nolostuttavan myöhässä ja yhdessä kohdassa Tex vähän karkasi putkelle päin ja näki mun valuvan valssin, jonka takia lähti liikkeen mukana kiertämään hyppyä. Sain kasattua jatkoon, mutta tein ihme suhinoita, jolla sain koiran pudottamaan vielä kaksi rimaa. Sori Tex..
Keskimmäinen agirata oli kivan tuntuinen ja tehtiin hieno rata. Muuri oli aika korkea ja Tex osui palikoihin, jotka tippui. Kompuroi myös puomin ylösmenolla, jonka takia meni sen aika hitaasti.
Viimeisellä radalla hieno puomi, hyvä niin... Keinulle tein aika ruman takaaleikkauksen ja Tex pysähtyi liian myöhään, jolloin valui stoppinsa maahan. Häkellyin tästä vähän ja kadotin jatkon. Olin renkaan jälkeisessä valssissa myöhässä ja Tex meni oman liikkeeni työntämänä taas hypyn ohi. Korjasin ja loppu oikein.
 
Oli ihan voittaja fiilis ratojen jälkeen. Oma jännitys toi ohjaamiseen vähän sähläämistä ja vasta videolta katsottuna tajusin, että huusin yhden radan aikana ehkä n. 500 kertaa 'TEX'. Kevyt epävarmuus paistoi tekemisessä, mutta tästä se lähtee. Video radoista täällä. Uskalsin julkaista..
 
Ville ja Tex retkeili lauantaina: