Perjantaina pidettiin HOT:tilaisten kanssa kisanomainen treeni Hollolassa. Kaapon kanssa koitin uutta linjaa, jossa en vapauta sitä liikkeiden välissä kehumalla ja riehuttamalla. Tämä toimi. Oli (melkein) ääneti ja teki kaiken tarkkana. Olipa hieno fiilis kun sain pidettyä itseni jään viileänä ja sen myötä myös koirankin kasassa. Texin kanssa sorruin surkutteluun, kun se ei muka osaa seurata ja vertailin sitä muihin samanikäisiin pentuihin jotka osaa.. Olinpa tyhmä. Otan liikaa paineita tuosta seuruusta, ja sen myötä paineistan koiraa eikä siitä ole kiva tehdä seuruuta kun aina huomaa, etten ole siihen tyytyväinen. Loppuun kun tein itse rennolla asenteella, oli Texkin parempi. Muut kommentoi, että asento on hyvä ja sen tyyli on vaan mennä noin. Turhaan yritän saada päätä ihan suoraan ylöspäin, kun noinkin on hyvä. No - surkuttelin tätä kotonakin ja olin ihan masentunut.. Plaahh..

 
Sunnuntaina kun käytiin Villen siskon ja shelttien, jotka on meillä taas viikon kylässä, kanssa Pennalassa aksaamassa, päätin seuruutta niin että Elina kuvasi. Näin näkisin itse miltä se seuruu näyttää. Ja kappas, sehän on ihan hyvännäköistä. Tyhmä olen stressannut. Ei suinkaan seuraa kaula ja pää suoraan ylöskäännettynä, mutta paikka on hyvä ja nyt ei painunut alas yhtään ja näytti ihan oikeesti siistiltä seuraamiselta. Huh helpotusta. Pitää kontaktin hyvänä ihan alusta asti ja seuraa rennon näköisenä, kun olen itsekin rentona. Treenailtiin nyt jo siis kääntymisiäkin kun Elina kuvasi. Autoin namilla ja saatiin takapää kääntymään jo kivasti vasemmalle käännöksissä. Pitäisi aina paljon muistaa kuvailla tekemisiään. Niin aksassa kuin tokossakin. Näkee ulkopuolisen silmin mitä itse tekee ja mitä koira tekee. Nyt mulla on hyvä fiilis tokon suhteen. Meistä tulee vielä ihan hyviä
 
Niin ja sunnuntai aamunahan me käytiin Kaapon kanssa Porvoossa voittaja luokan kokeessa. Tuomarina toimi Hannele Pörsti. Päätin koittaa Kaapolle samaa kovuuslinjaa ja olla vapauttamatta sitä liikkeiden välillä. Sama homma toimi. Tää oli meidän paras koe tähän asti. Kaapo teki kunnolla, ei äännellyt ja oli kokoajan hanskassa. Olipa hyvä tuntu tehdä. Ainut, jossa possuili oli metalli, jonka nollasi. Ja kun voittajaluokassa ei olisi oikein varaa nollailla mitään, jäätiin vaivaiset yksi pistettä ykköstuloksesta. Hieman sapetti, mutta kun koe meni kokonaisuutena nyt niin hyvin, en edes osannut olla niin masentunut kun osaisin olla.
 
Pisteet meni näin:
 
Paikalla makaaminen 10. Kääntyi loppuajasta lonkalleen, kun katsoi sivussa olevia tuttuja (Ville ja Elina). Oli ollut hiljaa ja rauhallinen.
 
Seuraaminen 7. Tuntui hyvältä ja pysyi mukana kokoajan. Pari vinoa perusasentoa askelsiirtymien jälkeen. Olisi musta voinut antaa kasinkin.. oltaisiin saatu se hiton ykköstulos..
 
Istuminen seuraamisen yhteydessä 9. Annoin avun ja käännyin vielä katsomaan että istui. Jäi vähän vinoon. Muuten hyvä. Tästä taas ysi oli ehkä vähän liikaa ?!?
 
Luoksetulo 8. Seisominen oli hyvä, maahanmeno hidas. Eteen tuli siististi ja siirtyi hyvään perusasentoon.
 
Ruutu 8.  Meni ruutuun reippaalla laukalla. Paikka oli hyvä. Tarvi kaksi käskyä maahanmenoon. Loppuosa mun mielestä hyvä.
 
Hyppynouto 10.  Tää olikin hyvä.
 
Metallinouto 0.  Yhyy.. Meni kapulalle ja oli jo nostamassa. Sai kuitenkin tuhmuuskohtauksen ja menikin viereiselle merkille. Tästä palasi mun luo ja lähetin uudestaan hakemaan. Nyt nosti hyvin ja palautti siististi.. Taisin antaa liikaa käskyjä ja käsimerkinkin.. Prkl..
 
Tunnari 7. Juoksi alkuun kapuloiden ohi (tämän taisi tehdä jokainen koira). Pysäytin ja annoin uuden 'etsi' käskyn. Meni kapuloille ja haisteli tarkasti läpi. Toi oman, mutta palautti hieman kapulaa korjaillen.
  
Kaukot 10. Voi tästä olen niiiin ylpeä . Tää on ollut se vaikein, kun on viimeinen liike. On vinkunut ja ollut ihan paineessa 'en voi ainakaan enää tehdä yhtään mitään' asenteella. Teki kaikki vaihdot reippaasti ja ihan oikealla tekniikalla. Maahamenot oli kyllä vähän tahmeat, mutta silti.. oikein hyvä.
 
Kokonaisvaikutus 8. Olisinkohan saanut ysin, jos olisin hymyillyt ja kiittänyt koiraa enemmän. En tiedä, mutta en vaan nyt voinut tehdä niin. Tämä toimi meillä ja aioin tehdä näin seuraavassakin kokeessa. Kaapo oli nyt oikeesti hyvä. Kehän jälkeen leikittiin ja tietty kiitin koiraa. En sentään kokonaan unohtanut tätä
 
Pisteet jäi siihen karvaaseen 255:n, eli yhden pisteen päähän EVL-luokasta . Mutta tällä fiiliksellä nopeasti vaan uutta koetta katsomaan. Nyt on taas hyvä olo; Kaapo pystyykin pitämään päänsä kasassa ja Tex osaakin seurata. Pienet on ilot .