Nyt alkaa meidän kausi esteosaamisen vahvistamiselle. Se esteosaaminen kun on vaan ihan äärettömän tärkeää agilityssä – se luo pohjan kaikelle tekemiselle. Aika moni, itseni tähän lukien, kiirehtii huolellisen esteosaamisen kanssa. On liian kova kiire päästä jo tekemään kokonaista rataa, ja onhan yksittäisten esteiden hinkkaaminen aika tylsää. Musta ainakin on paljon kivempaa treenata rataa. Mutta nyt, kun en kunnolla rataa voi tehdä, hyödynnän tämän ”pakon” vahvistamalla esteitä.

Esteosaamistahan ei ole vain niiden suorittaminen, vaan myös koiran halu hakeutua esteelle ja taito suorittaa se itsenäisesti. Kaikki esteet on myös osattava ohjaajan liikkeessä, ohjaajan ollessa paikallaan, ohjaajan ollessa edessä, takana, sivussa.. Aikasta monta kertaa olen kisarataan tutustuessa joutunut totemaan, että hitto kun ei mun koira kestä tollasta sivuetäisyyttä keinulla, tai että okserin rima tulee varmasti alas kun siltä käännytään, tai apua – tiukka käännös suorasta putkesta.

             IMG_1300-normal.jpg

Aloitettiin tänään okserista. Se on ollut Texille aina vähän vaikea. Rima tulee tosi helposti alas, varsinkin käännöksissä. Nyt parissa viime kisassa, jossa olen ollut vaan katselemassa, on yllättävän monella koiralla ollut ongelmia okserin kanssa. Viime v.loppuna Ojangossa okserin rima tuli tosi monella kohdassa, johon tehtiin ennakoiva valssi. Toisella radalla myös putken jälkeen ollut okseri tuli aika monella alas. Muutama viikko sitten kisoissa oli okseri, johon tultiin kepeiltä kääntymällä takaisinpäin, eli oikeastaan nollavauhdista, ja käännyttiin tiukasti taas vastakkaiseen suuntaan. Tämä oli vaikea tosi monelle koiralle ja pahannäköisesti räiskäsivät päin takimmaista rimaa.

Savikon Sepon luennosta löysinkin kohdan, jossa hän mainitsee okserin olevan aivan liian vähän treenattu este ja ohjaajan väärän luulon mukaan itsestäänselvyys koiralle:

” Okseri opetetaan ensin kaksilla siivekkeillä ja taaimmaisella rimalla
- hyppykaaren korkein kohta taaemman riman päällä
- hyppy on pitempi ja erilainen kuin yksittäishypyssä
- koiralle eri asia kuin tavallinen hyppyeste, vaikka ihmiselle vain 2 estettä peräkkäin
- myös laiminlyöty este, monille tulee ensimmäisen kerran vastaan kisoissa, eikä tapana ole yleensä opettaa erikseen → rikos ja synti” 

4. kentällä Ojangossa on kevyet muoviset rimat, joita päin jos kolahtaa, koira ei satuta itseään. Texillä on mun mielestä se ongelma, että se ei ponnista takimmaisen riman mukaan, vaan katsoo siivekkeitä. Eli ponnaa aivan liian aikaisin – hypyn korkein kohta ei ole taaemman riman kohdalla.. Janitan luennolta pongasin treenin, jossa laitetaan paljon siivekkeitä ja   vain viimeisiin rima. Tämä auttaa koiraa hahmottamaan mitä on katsottava ponnistaakseen oikein. Aloitettiin laittamalla alkuun kaksi siivekettä ja lopuksi neljä. Käännöksiä treenattiin kahdella siivekkeellä, joissa alkuun rima vain takimmaisessa. Näitä treenasin läheltä kääntämällä ja lähettämällä kauempaa. Ihan kivasti treeni meni. Alkuun kyllä kumpikin koira ponnisti ihan liian aikaisin, mutta toistoilla parani. Käännöksissä Kaapo on muuten hassu – se ponnistaa tosi pienellä loikalla läheltä rimaa. Ei varmaan muutoin saa aikaiseksi pientä hyppyä.

Toisena osana tehtiin keppejä – niillä kulmia ja itsenäistä suorittamista sekä hakeutumista kepeille. Ideahan tuli OneMindDogs:in haasteesta, joista oli joillakin jo videoita Youtubessa. Ihan ei samaa harjoitusta tehty, mutta vähän nyt samaa ideaa "matkittiin". Tex ei ole mikään kovin nopea pujottelemaan jos ei ole vieressä kirittämässä. Tähänkin ehkä jossain kohtaa treeniä? Mutta hakivat hyvin kepeille ilman omaa liikettä tukemassa, ja suorittivat joka kerta loppuun asti.

Videossa, TÄÄLLÄ, on vähän koostetta. Tehtiin enemmän toistoja mutta kun on niin tylsää katsottavaa, laitoin tänne vain osan. Täytyy jatkaa vielä treeniä ja muistaa ottaa näitä vielä tasaisin väliajoin. Ensikerralla ehkäpä vuorossa pituus ja se meille vaikea putkijarru (joka on kyllä myös ohjaus, mutta putken suorittaminen erilaisin jatkoin on ehkä esteosaamista?).  

             IMG_1298-normal.jpg