.. ja aika paljon Texistäkin. Viikonloppuna Kirkkonummella kolme rataa kumpaisellakin. Ja niin, tykkäänhän mä kisaamisestakin. Aika tosi paljon. Ekalla radalla tein hienon suunnitelman kohtaan, jossa aika moni ohjasi koiransa ohi muurin. Kaapolle se toimikin hienosti ja samoin koko rata. Okserilta käännyttiin tiukasti ja olisi pitänyt antaa sen hypätä vapaammin, mutta menin sitten käskyttämään ja hyppäsi päin jälkimmäistä rimaa. Hetkeksi ajatus katkesi, mutta sain jatkettua radan loppuun. Myös vika rima alas. Tulos 10. Kovaa mentii ja fiilis mennä Kaapon kanssa mahtava. Oli Texille taas tiukka ennen rataa, ettei porsastele liikaa kontakteilla. No possuillut, mutta hipsi alastulolle. Vapautuksen jälkeen olin ihan hukassa, kun rytmi ei  mennytkään ihan niin kuin olin olettanut. Itse ihan ohjasin muurin väärinpäin. Haki hyvin tiukan avokulman kepeille, mutta ei kestänyt sivuun kääntävää valssia keppien päätyyn. Yritin uusia kepit, mutta nyt sitten meni joka kerta kakkosväliin. Tultiin pois radalta.



Toka radalla Kapaon kanssa meno taas niin huikean tuntuista. Tein mielestäni hienon sokkarin ja sain taas siistejä, nopeita linjoja Kaapolle. A:lle rytmitin oman menon väärin ja olin jo juossut A:n ohi ja pysähdyin. Loikkasi liian ylhäältä ja tästä vitonen. A mentiin uudestaan ja nyt osui. Puomin teki hyvin. Sairaan kova aika taas tälläkin radalla. Ja niin helpon tuntuista.
Ja piru vieköön kun varmistelen sen Texin kanssa. Alkuun oli kolme suoraa hyppyä ja nelonen myös suoraan, mutta hieman vinossa linjassa muihin nähden. Eli pieni rytmin muutos olisi riittänyt, jotta koira ei olisi ajautunut takaakiertoon. Mutta mitä tekee hän? Karjaisee ’TEEX’ ennen nelosta  ja kiltti Tex kuuntelee eikä hyppää. Sain kuitenkin korjattua, mutta tuomari antoi vitosen. Eikä se loppuratakaan mikään sujuva ollut, meinasi mm. karata putkeen  ja muuta, mutta teki kontaktit ookoosti eikä muita virheitä tullut. Vitonen huonolla ajalla.



Vika rata hyppis. Nyt Kaapolla vähän levähti pari kurvia, mutta ohjasin taas rohkeasti ja kaikki toimi. Sokkareita taisin tehdä kolme. Ne tuntuu niin paljon nopeimmilta kuin mun huonosti tehdyt valssit. Nolla. Ja kun tutustumisessa jo mietin, että Texillä en uskalla tehdä näin tai tästä Tex ei selviä jne. Mutta, kun sillä on jo kaksi hyppyratanollaa, niin nyt koitetaan. Päätin ohjata tismalleen niin kuin Kaapoa ja olla rohkea. Olinkin, ja kaikki toimi. Sokkarit onnistui ja meno oli ekaa kerta kisaradalla oikeasti sujuvaa. Hampaankoloon jäi  ainoastaan oman rohkeuden loppuminen kahdella vikalla esteellä. Tokavikalta käännyttiin tiukasti sivuun vikalle hypylle. Kaapolle tein vastakäännöksen, mutta Texille en. Hyppäsi aika pitkällä ja meinasi kaartaa vikahypyn ohi. Jouduin tekemään ihan töitä, että sain kalastettua tulemaan hypylle. Mutta nolla silti. Ja ihan sujuva. Kärjessä oli tiukkaa; kuusi ensimmäistä oli puolen sekunnin sisällä. Tex viidentenä ja Kaapo kuudentena. Hyvä fiilis jäi hypäriltä. Tällä rohkeudella ohjaan Texiä jatkossakin, ihan sinne viimeiselle esteelle asti.