…mittaa ohjaajan ja koiran välistä yhteistyötä. Näihin sanoihin perusti Teemu Linna eilisen agilityvalmennuksen ”luento-osuuden”. Tosi hyviä ajatuksia oli. Sellaisia, jotka jo kyllä tietää, mutta jonkun tarvitsee ne aina vaan uudestaan muistuttaa. Ja Teemu on hyvä siinä.

Eli loistava treenikerta eilen. Olin Texin kanssa. Hetken jo mietin kotona vaihtavani koiran Kaapoon. Olisin päässyt helpolla ja melko varmasti tekemään koko rataa, tai ainakin pidemmälle mitä oletettavasti Texin kanssa pääsisin. Mutta päätinkin asettaa koulutuksen tavoitteeksi saada hyviä neuvoja eteenpäin, eli miten itse voin treenata jatkossa. Sen yhden kerran treeni kun ei varmasti tee meistä kaiken osaavia, joten aivan sama päästäänkö 33 vai vain 3 estettä. No ”päästiin” kuitenkin enemmän kuin kolme estettä, mutta sai taas 300:aan seuraavaan treeniin ajatusta.

Teemu sanoi heti, että en ohjaa Texiä samalla tavalla kun ohjaan Kaapoa. Varmuus ja luotto puuttuu. Kyllä. Olen myöhässä ja katson liikaa koiraa. Kyllä, guilty as charged. Ensimmäinen tekemistä eteenpäin vievä asia on tehdä ilman rimoja. Kun koiran vauhti näin ollen kasvaa, on ohjauksien PAKKO olla ajoissa, tai ei tule mitään. Ja on pakko liikkua eikä ole aikaa jäädä ihailemaan koiraa tai varmistelemaan. Kun rimat laittaa takaisin, tuntuu kuin kerkeäisi joka paikkaan, koska koiran menohan hidastuu rimojen takia. Melko yksinkertaista. Sitten vielä paljon palkkaamista apupalkkaajan avulla ja koiralle luottoa, että sen on mentävä suorittamaan juuri se este mihin ohjaan. Ohjaajan velvollisuus on hoitaa ajoissa oleva ohjaus tarkasti sille esteelle johon haluaa koiran menevän, ja koiran velvollisuus on suorittaa se este. Helppoa, kun molemmat hoitaa velvollisuutensa. 

Muuten ollaan jotain pientä treenailtukin. Tokoa taas liian vähän ja agilityä pari kertaa. Viime viikolla oli ehkä hauskimmat treenit aikoihin. Tein sellaisen luukutusradan, jossa oli kuitenkin kääntymistä ja tarkkuutta vaativia kohtiakin. Jokainen sai koittaa jokaisen koiraa. Lopussa jo vähän hapotti jalkoja, mutta kivaa oli. Tex ei suostunut lähteämään radalle vieraiden kanssa. Mariannen kanssa pääsivät hyvin hidastetusti puoleen väliin rataa, mutta Tex karkasi kesken radan mun jalkoihin. Samin kanssa suostui mutaman esteen ja pian taas mun luo. Outo piirre Texissä. Tai ehkä ei niinkään, sehän on vähän anti-sosiaalinen jöröjukka, joka ei oikein luota vieraisiin. Täytyy koittaa saada se uudemman kerran menemään rataa vieraan kanssa. Tekisi ihan hyvää sille. Mentiin rata sitten vaan kahdestaan ja hyvin menikin. Oli ihan vauhdikas. Nyt siis aksatreenit joulutauolle. Saatan käydä ensi viikolla ehkä kerran hallilla ja edes vähän tokoilla.  

Laitetaan jo tänne jouluntoivotuskuva, jos saisi edes vähän joulufiilistä, kun ulkona on kuraa ja sataa vettä.