Kuinka iloinen voi olla kisaamisesta, vaikka mitään suurta menestystä ei tule? No aikasta iloinen. Varsinkin, kun alku on ollut enemmän ja vähemmän takkuista, niin fiilis kun huomaa homman alkavan pelittää on just se, minkä takia jaksaa tätä tehdä. Ja olen niin onnellinen kun huomaan, että ollaan ihan oikeasti menty eteenpäin, kun olen kunnolla ajatuksella treenannut.

Viime päivityksen jälkeen ollaan treenailtu jonkin verran ja käyty kolmet kisat. En nyt kovin tarkasti analysoi kun en edes muista, mutta Texin kanssa joka rata on ollut ihan oikeaa agilityä. Jokaisen onnistuneen radan jälkeen saan enemmän itseluottamusta ohjata sitä rohkeammin, minkä seurauksena jokainen rata on mennyt toinen toistaan paremmin. Vantaalla kisattiin 3. päivä. Texille yksi rima alas oman rytmityksen takia (ihan oli oma vika), toka radalla pääsi hyppäämään hypyn väärinpäin ja kolmannella oli jotakin pientä säätöä. Kaapo teki yhden nollan ja oli toinen. Olin joka radan jälkeen niiiin aidoisti iloinen sujuvuudesta.

V.loppuna Janakkalassa oli ensin kaksi ällöttävää rataprofiilia, ja yksi semi-kiva. Kaapon kanssa kolme hyllyä. En saanut sen kanssa yhtään fiilistä mennä. Se tuntuu jotenkin nyt niin jäykältä kun olen saanut fiiliksen Tein kanssa toimimaan..  Tex teki ekalla agi-radalla sairaan hyvät kontaktit. Ohjasin alussa putken sijaan A:lle.  Loppurata todella siistiä menoa. Vika radalla valutin valssia ja päästin koiran selän taakse, sain kalastettua sen vielä jollakin ihmeohjauksella ilman vitosta, mutta taas omalla huonolla rytmityksellä ohjasin twisti-kohdan liian pitkäksi ja rima tuli alas.

Eilen taas Vuokkoset areenalla Vantaalla. Tykkään kisata täällä; hyvä alusta ja paljon tilaa. Eka radalla Kaapon kanssa sähläystä – HYL. Texin kanssa aivan mielettömän siisti rata, juoksin vaan A:lle valssin koiran eteen ja sain sen hyppäämään alas liian aikaisin. Tästä vitonen. Puomi oli hyvä, samoin keinu. Toka radalla Kaapolle rima alas. Texille nolla. Nyt olin tarkkana kontaktien kanssa ja ne oli OK. Yksi kohta jälleen oman rytmin kanssa liian pitkäksi ja ”karjumalla” sain oikealle hypylle. Mutta tällä nollalla sijalle 4. ja eka agi serti. Jeeee!! Vika hyppiksellä vaikea keppikulma ja siihen päälle tiukka takanaleikkaus. Ajoin ehkä vähän Texin päälle ja meni kakkosväliin. Lopussa tein huonon sokkarin ja sain Texin hypyn ohi.

Kaapon kanssa yhden hypyn ohi ja kerkesi mennä korjatessa sen väärinpäin. Huh! En osannut nyt yhtään saada Kaapon kanssa menoa sujumaan. Hassua??! Mutta Texin kanssa on niin siistiä mennä. Se menee niin kovaa ja tulee nykyään kaikkiin ohjauksiin. Mä oon niin fiiliksissä, Tex on ihku!!! Nyt jatkossa mun on enemmän kiinnitettävä huomioita tuohon rytmitykseen. Niiden puuttumisella saan usein Texin menemään liian isoilla reiteillä.  

Pakollinen ekan sertin poseerauskuva heart