Nyt olin päättänyt, että tänä kesänä käyn edes yhdessä näyttelyssä Kaapon kanssa. Viime kerran kehässä ollaan oltu vielä nuorten luokassa reilu kaksi vuotta sitten.. Vasta myöhemmin huomasin, että samana päivänä on agilityn piirinmestaruuskisat Nastolassa, johon ehdottomasti haluan osallistua. No laitoin molempiin ilmot ja päätin, että jos aikataulut menee päällekkäin, jätän näyttelyn väliin. Onneksi maxit alkoi vasta iltapäivällä ja näyttely jo aamulla, joten Elinan kanssa auto kohti Porvoota. Matkalla piti muistella, että mites siellä näyttelyissä edes toimitaan .. Onneksi lähdettiin, meillä meni hienosti.

Kaapo oli avoimen luokan ainut eri:n saanut; ERI1 SA PU3 ja SERTI - Kaapon  toinen serti. Arvosteluun ilmeisesti hieman tiukkalinjainen tuomari Knut Sigurd Wilberg saneli näin:

"Dog of excellent type. Good head but under jaw could be stronger. A bit round in eye. Well constructed, good neck. Moves and stands well."
 
Harmi, ettei keritty jäämään kasvattajaryhmään, kun oli kiireellä pakattava tavarat ja kohti Nastolaa. Ja vaikkei kummoisia tuloksia näistä kisoista ropissut, niin voi vitsit mikä fiilis oli mennä Kaapon kanssa. Kaksi ihan mielettömän hienoa rataa. Radat oli aika kivoja, haastavia kohtia, mutta sellaisia tosi sujuvia.
Eka radalla aivan mielettömän hyvä puomi. Melko lopussa takaakierrosta Kaapo karkasi tyrkyllä olevalle puomille ja kerkesi koskemaan tassuillaan siihen. A:n tuli läpi joten uusin sen kun oli jo hylkäys alla. Radan jälkeen hyvä fiilis. Toinen agirata meni niin riskirajalla kokoajan, että melkein joka kohdassa tuntui koiran livahtavan väärin. Tällaisia ratoja ja ohjauksia täytyy näköjään tehdä, jos meinaa saada ajan kohdalleen. Kaapo kääntyi hyvin ja oma asenne oli kohdallaan. Viimeinen rima vaan tuli alas. Niin agilityä... Aika oli radan nopein ja etenemä inan yli viisi, joka on oikeesti kova agiradalla, ja varmaan meidän nopein ja sujuvin suoritus ikinä. Viimeisellä hyppiksellä väärä putken pää.
 
Eilen toikoiltiin omalla kentällä. Ville rakensi meille hypyn, jonka ajoi kentälle. Tein kummallakin koiralla ruutua, hyppynoutoa ja metallin. Liikkeestä istumista Texin kanssa vielä ihan "alkeistasolla"ja kaukoja molemmilla. Metsässä tein Texin kanssa tunnaria kävyillä. Näillä se malttaa paremmin, kuin niitä tunnarikapuloita itsessään olisi niin kiva napsia. Kuusi käpyä rivissä ja välissä oma johon siis olin vain koskenut. Haistelee hienosti maltilla koko rivin järjestyksessä ja nappaa oman varman oloisesti. Näillä nyt vahvistetaan ja sitten rauhassa siirretään oikeisiin kapuloihin.