Agilityn täyteinen viikonloppu Lappeenrannassa takana. Lauantaina olin katsomassa ykkösluokkalaisia ja kannustamassa Villen siskoa – kisaili siellä shelttiensä kanssa. Sunnuntaina oli kolme rataa Kaapon kanssa. Alussa jo voivottelin, kun Kaapo kulkee matolla niin huonosti ja liukastelee – liikkui kuitenkin ihan kivasti, pohja oli parempi kuin esim. Hyvinkäällä.

Eka rata oli melkoista juoksemista koiran kanssa, olinkin parissa kohdassa myöhässä ja jouduin tekemään pelastusohjauksia – vähän kökköä, mutta saatiin nolla, jolla sijoituttiin toisiksi.  Vitsi kun voidaan ottaa valioitumis-serti vastaan vasta kolmen viikon kuluttua, nyt se siirtyi peräti neljännelle.. Olipa hyvä fiilis, Kaapo oli hyvä ja kuunteli.  Rata oli kyllä aika helppo, ei yhtään vääntöä.
Toka rata oli jo hieman haastavampi, kovaa sai kyllä tässäkin juosta, ohjaaja meinaan. Kepeille meno oli radan haastavin kohta; putki – A ansa, jossa putki oli A:n alla suorana osoittamassa keppien avokulman ehkä kolmanteen väliin. Tähän vähän kökkö haltuunotto, mutta sain Kaapon pujottelemaan oikeaan väliin. Kepit meni seinää kohti ja sujuvan jatkon kannalta oli otettava sivuetäisyyttä. Tässä mokasin itse; otin sivuetäisyyden liian jyrkästi, enkä katsonut koiraa yhtään. Kaapo jätti viimeisen välin pujottelematta ja kuulin yleisön ’vooii’ kommentit. En siis katsonut koiraa kun en nähnyt tätä. Jatkoin silti radan raivolla loppuun ja olikin hieno rata. Vitsi – hyvä hylly, mutta silti harmitti. Kepit kohti seinää treeniä…
Vika rata hyppis. Alku oli hassu – kolme hyppyä suoraan, joista kepeille jyrkkä umpikulma, ja keppien vieressä putken suu houkuttamassa. Menin kolmannen hypyn taakse tekemään pakkovalssin kepeille. Tein sen liian ajoissa ja seisoin ihan hölmönä keppikulman edessä. Plaah, jouduin ottamaan kepeille menon uusiksi. Muuten siisti rata, vika rima tuli vielä alas – eli tuloksen 10. Heti radan jälkeen tajusin, että olisi pitänyt olla törkkäämässä kepeillä ja juosta keppien oikealla puolella ja tehdä päällejuoksu loppuun. Oi ihana jälkiviisaus..
Hyvä mieli jäi – Kaapo oli hyvä, mä en tällä kertaa niinkään. Ainiin ja kotona vasta muistin, että viimeisellä radalla, kun joutui kävelemään niin kauas ja Kaapon pysyminen lähdöissä on vielä vähän epävarmaa, se lähti jo siitä kun mä käännyin. Paska; olin luvannut, että se ei saa varastaa enää KOSKAAN yhtään. Katsotaan miten seuraavat kisat menee. Luuleekohan taas että lähtö ominpäin on ok… Alun radat pysyi hyvin, käännyin ja annoin vasta sitten luvan tulla. Alla radat mun asettelutaidolla tehtynä: