Lauantaina kisattiin Texin kanssa ekat kakkosen startit Vantaalla. Kaksi agirataa, jotka oli ratoina ihan kivan oloiset. Edellisenä iltana jo olin varma, että eihän me sieltä tuloksia saada ja otin jo asenteen, että mennään taas vaan puuhailemaan. Hyi minua – olen asenne ongelmainen. Kaksi hyllyähän sieltä tuli, tässä radat ruodittuina, molemmista hyviä ja huonoja juttuja:

Rata1:
+ Hyvä keinu
+ Hyvä puomi ja maltoin vapautuksen
+ Pujotteli hyvin (sitten kun vihdoin ohjasin kepeille)
- Jännitin aika paljon, huonolla tavalla
- Asenne puuttui, ohjailin taas hipsankeikkaa meiningillä
- Tuli A:n läpi
- Valutin valssin ja ohjasin miten sattuu
- Ja isoin miinus; en luottanut yhteistyöhön enkä koiraan
 
Rata2:
+ En enää jännittänyt
+ Hyvät kepit
+ Hyvä keinu ja puomi
- Ohjaaminen ihan kamalaa, luotto taas jossain ihan muualla
- Tuli A:n läpi
- Asenne huono, ei yhtään agrea, jota mä näköjään tarviin
 
Kisan jälkeen oli taas ihan hyvä fiilis, ei edes harmittanut. Mä ajattelen liikaa, että Tex on vasta niin pieni eikä sen tarvii osata, mutta nyt täytyy vähän muuttaa ajattelua. Tämän takia just en yritä tarpeeksi, kun en ota hommaa ihan niin tosissaan. Olisi pitänyt ketuttaa… Mä vähän pohdin asiaa ennen seuraavia kisoja. Ja jotta en aina vaan julkaisi ihanan onnistuneita (eli editoituja) videoita, niin tässä linkki ratoihin. Musiikki on ihanaa vanhaa Apulantaa. Ja ei, en ole raskaana enkä ihan näin paljon lihonut, sulloin vain hupparin taskuun narulelun (säikähdin ensin jo itsekin):
 
 
Eilen oli Pennalassa Juha Oreniuksen koulutus. Olin mukana molemmilla koirilla. Rata oli ihan sujuva ja suoritettavissa. Kepeille oli kaksi kertaa päällejuoksu, joka oli Kaapolle vaikea toiseen suuntaan. Ei sitten kestänyt siellä millään. Pöh! Muuten Kaapolla kulki OK, ei suuria pulmia. Ja sitten; Texin kanssa taas ”koiraani luottavana” ohjaajana sanoin Juhalle , että ’tää ei sitten osaa mitään noin vaikeita keppijuttuja ja muutakaan’ ja että ’me joudutaan kyllä tekemään ihan pätkissä’.  Kappas nappas, Juhan kommenti loppuun oli, että en luota koiraan ja siihen, että se jo oikeasti osaa. Treeni itsessään meni aikasta hyvin, kun vähän loppua kohti uskalsin jo luottaa. Keppien päällejuoksuissa ei lopettanut pujottelua kertaakaan ja muutenkin kulki aika kivasti. Kyllä me vielä opitaan, eikunsiis kyllä MÄ vielä opin.