Viikonloppu menikin agilityn MM-karsintoja jännittäessä. Täytyy sanoa, että melkoinen palvelu, kun netistä näkyy livekuvaa ja tulos päivittyy sivuille sekunti suorituksen jälkeen. Olin siis melko paljon liimaantuneena tietokoneen ääreen. Olipa jännät karsinnat.. Träp ja Marianne meidän seurasta hienosti maxien neljännelle sijalle. Onnea miljoonasti!!

Kisojen myötä innostuin myös omien koirien kanssa aksaamaan. Mentiin Pennalaan ja rakentelin hallin sisälle (en suinkaan jaksanut raahata esteitä ulos) vänkkyrä radan, johon mahdutin kaikki kontaktiesteet. Treenissä pääasiassa pakkovalssi radan keskellä (on helpompi aloituksessa), puomi-putki erottelu, keinulla sivuetäisyys ja esteen leijeröinti. Sunnuntaina sama homma, radalla mukana twisti, päällejuoksu, sokkari ja pitkä pituus. Meni aika kivasti, vaikkakin joitain kohtia jouduttiin Texin kanssa hiomaan vähän enemmän kuin Kaapon. Tex tuntui samaa rataa tehtäessä paljon nopeemmalta kuin Kaapo.
 
Perjantain pitkästä aikaa tokoilemassa Hanna-Siskon ja Elinan seurassa. Kaapo teki pk-tottiksen kaaviot ja metrin hyppyä. Texin kanssa toko on taas vähän junnahtanut. Joskus musta tuntuu, että kahden lajin harrastaminen yhtä intensiivisesti on ihan liikaa. Tai en osaa pitää treenejä suunniteltuina ja järkevinä - tulee tunne, että nyt kun taas pitkästä aikaa treenataan tätä, olisi kerettävä tekemään kaikki kerralla. Ja sitten treenaaminen, molemmissa lajeissa, menee usein sellaiseksi pinta raapaisuksi. En muista mitä ollaan viime kerralla tehty ja mitä nyt pitäisi tehdä jne.... Joskus jopa ahdistaa...Kääk..
 
Tosihan on se, että jos vaan treenaisin yhtä lajia ns. päälajina niin etenisin siinä enemmän. Ja ei siinä, mulla ei nyt ole mikään kiire, mutta joskus tulee tunne, että en oikein osaa keskittyä siihen treenattavaan lajiin ja treenitkin on usein sellaisia että tehdään nyt vähän tota ja sitten tota ja no totakin vois tehdä. Ja ehkä eniten ärsyttää just oma asenne -  en keskity niinkuin haluaisin keskittyä. Ja aina mietin liikaa, että toikin meidän pitäis jo osata ja tuota ei olla treenattu aikoihin tai edes aloitettu. Ja pitäis harjoitella sitä ja tätä ja tota... Nyt täytyis hengittää syvään ja mietittävä vähän omia tavoitteita ja etenemissuunnitelmaa; maltilla. Ja löytää tasapaino näiden kahden yhtä tärkeän lajin välille.. Ja olis muistettava että laatu korvaa määrän, eli panostaisin treeniein laatuun enkä huolehtisi määrästä. Näin!