Tex kävi fyssarilla, Annakaisalla, eilen. Se välillä musta treenin jälkeen ihan kevyesti keventää vasenta takajalkaa heti lämppälenkillä, mutta ei oireile mitenkään tavallisella lenkillä tai levon jälkeen. Ja tääkään ei ole aina ja välillä musta tuntuu että olen luulosairas.... Käytiin nyt muutenkin katsomassa onko kisauran aloitus vetänyt sitä jumiin.  Takajalassa oli kuin olikin ihan kevyesti venähtänyt ojentajan lihas, joka nyt ei mikään kovin vakava ollut. Ollaan nyt loppuviikko ilman agilityä ja itse hieromalla kun tunnen että on samanlainen kuin oikea jalka niin takaisin treenaamaan. Jalka on luultavimmin pettänyt alta liukkaan alustan takia ja lipsahtanut sivuttaisuunnassa, joka on vähän käynyt lihakseen. Onneksi ei mitään pahempaa ja mitään muita jumeja ei ollut - hyvässä kunnossa oli.

Nyt sitten voidaan keksittyä tokoon. Ja siinäkin tarkkuutta vaativiin hommiin, ei kovia vauhtijuttuja. Sunnuntaina ja tänään käytiinkin Hollolassa koko ryhmän kanssa. Pitäisi päästä nyt uusiin paikkoihin treenaamaan ja häiriön kanssa. Yksin kun treenailen, niin Tex ottaa häiriön sitten liikkurin käskyistä kun sellainen paikalla on. Tai ei häiriötä, mutta reagoi liikkurin käskytyksiin säpsähtelemällä. Josko tähän olisi otettava tehokuuria..

Viikonlopun  Teemun treeni jää nyt siis Texin kanssa välistä, mutta onneksi Kaapo pääsee.

Olin nyt kuitenkin ilmoittanut Texin Hyvinkäälle, vaikka se siellä jo viimeeksikin liukasteli aika paljon. Se vaan on hyvä paikka muutoin, kun on lämmin ja lyhyen ajomatkan päässä. Ja kaiken lisäksi siellä on paljon kisoja.

Olin paikalla mielestäni hyvissä ajoin, että kerkeän käydä kunnolla lenkillä. No ilmo pisteessä sanottiin, että ovat etuajassa ja rataan tutustuminen alkaa sen puolituntia aiemmin, niin kuin saa sääntöjen mukaan alkaa.  No en kerennyt siinä välissä enää kävelemään ja kun sitten tutustumisen jälkeen tulin halliin lenkiltä, meitä jo kuulutettiin Texin kanssa radalle. Apua!! – nopeesti vaihdoin kengät ja kuuluttaja sitoi numeroliiviä kiinni kun itse yritin saada kengännauhat solmittua. Ennen kuin kävelin ekan hypyn taakse, koitin pikaisesti muistaa miten rata edes meni.. Toka esteenä oli mutka putki ekan hypyn jälkeen sivussa päin.  Linjasin Texin suoralle linjalle menemään putkeen, mutta kovan vauhdin takia Tex ei vaan saanut kääntymään itseään putken suuta kohti,, vaan ajautui kaatuen ja mattoa raapien hieman putkensuun ohi. Jalat ei vaan pitänyt alustalla. Ja tuomari antoi tästä vitosen. Mulle kasvoi jo diksoni otsaan siitä liukkaasta matosta ja tuomarin ääliömäisestä vitosesta. Loppuradasta en muista oikein mitään. Katsoin vaan kokoajan koiraa peläten siltä katkeevan jalat kun se kaatuili eikä saanut kurveja kääntymään .

Toka radalle kerettiin paremmin ja lämppäesteillä Tex pysyi hyvin pystyssä. Siinä on vaan eri matto kun itse kisaradan kohdalla… Toisella radalla tiputti ekan riman, kun taas sutaisi alustalla ponnistaessaan. Päätin, että korjaan nyt kontaktit jos tulee läpi. Puomi oli hyvä! Kovaa alas ja lähti vasta kun olin juossut ohi ja vapautin. Keinun meni turhan rivakasti eikä saanut vauhtiaan pysäytettyä keinun päähän, vaan tuli ohi ja pysähtyi maahan. Otin keinun uusiksi ja ulos radalta.   

Kolmannella radalla suti taas kurvissa eikä saanut kääntymään, jolla tuli vähän hypyn siivekkeen ohi. Tästä vitonen ja sen takia korjasin puomin, jossa pysähtyi vasta matolle. Eli juoksi liian kovaa alas eikä keskittynyt pysähtymään oikeaan kohtaan. Kaikilla radoilla oma ohjaaminen oli kuin käsijarru päällä menemistä. Pelotti alustan takia edetä ja oli huono fiilis. Nyt kyllä riittää tuo Hyvinkää, en aio sinne ehdoin tahdoin mennä koiraani rikkomaan.  Ja kun ei radasta tule mitään kun ei voi keskittyä itse suoritukseen kun kokoajan varoo.

Tamsk:in keinonurmella ei ollut mitään ongelmaa, molemmat koirat pysyi hyvin pysytyssä eivätkä sutineet. Mutta kyllä hiekka-alusta vaan on paras; ainakin koiran kannalta.

Texin sisko Brida on meillä hoidossa. Se on varmaan mennyt Texin puolesta kahteen kertaan siihen jonoon, jossa jaettiin sosiaalisuutta ja ihanaa luonnetta. Mulle tulee vähän sellaista ihanaa sylissä viihtyvää TYTTÖkoiranpentu-kuumetta. Vuokko ei ehkä saa Bridaa takaisin…

Tänään kontaktit pelitti vaikka kuinka v.loppuna yritin itse ne sabotoida. Käytiin Pennalassa ensin ihanan lumisessa metsässä kunnon lämppälenkki ja sitten ratatreeni. Ensin meni Kaapo. Sen kanssa on kiva mennä. On aika itsevarma olo (siis mulla) että onnistuu kaikessa ja onnistuuhan se ihan kivasti. Kääntyikin kaksi niistoa aika hyvin. Ihana Kaapo. Ja Texin oli, ihana meinaan. Osaa kyllä vielä kontakit, vaikka rikoin kaikkia koirankoulutussääntöjä olemalla epäjohdonmukainen kisoissa. Ne  oli hyvät just sellaiset kuin haluan. Ja odotti kiltisti joka kerta vapautuskäskyn. Radalla oli kaikki kontaktiesteet, kepeiltä poispäinkäännös putkeen ja keppien leijeröinti. Kaksi niistoa, sokkari, rytmitys kohta ja siinähän ne. Kaikki sujui melko hyvin. Uskalsin ehkä jo ohjata Texiä yhtä rohkeasti kuin Kaapoa. Kyllä se pikkuhiljaa tästä...

Jäähylenkin jälkeen tein ulkokentällä, joka oli aurattu ja kun siinä on hyvät valot, vähän tokoa Texin kanssa. Ensin kolme liikettä ilman palkkaa; seuraaminen, liikkeestä istu ja hyppynouto. Sitten ruutu, josta pallopalkka. Ruutua tehtiin myös vauhtileikkinä. Vähän asennetta ruutuun menoon tarvitaan. Vauhtiluoksetuloja kapula suussa, oikein hienoja olivat. Ja nopeita. 

Olipa kerrassaan mukava treeni-ilta

Talvirieha

Tex

 mitessenytmeni... niin; paskanen loppu. Seuraavan kerran kun joku tuttu jossain kisoissa huomaa, että päästän koiran, varsinkin Texin, kontaktiesteiden läpi ilman minkäänlaista huomauttamista, niin saa tulla vetäisemän avarilla poskelle.  

Puolitoista vuotta olen treenannut Texille mielestäni melko hienot kontaktiesteet ja pysäytykset loppuun. Ja sitten eilen Tamskin kisoissa annoin sen tulla kaikki läpi. Pöh pöh ja vielä kerran PÖH. Mulla vaan  napsahtaa päälle joku sairaalloinen kisavietti ja ahneena ajattelen vaan nopeeta aikaa. Nyt vaan miettimään tavoitteita uusiksi, nehän pitäisi olla hieman kauemmas kantoisemmat kuin vain ykkösluokan nopea rata. 

Muutoin radat oli hyvät. Tex meni kovaa ja kuunteli. Ekalla radalla vaan päästin yhden kaarroksen venymään, ja jo suoritetun pussin kangas oli lähellä. Tex juoksi kankaan päältä ja siitä siis HYL. Mutta ne kontaktit. Juoksi kolmantena olevan A:n läpi. Toisella agiradalla jo hyppäsi puomin alastulon. Ja minä se vaan jatkan rataa. Lopussa sentään maltoin uusia A:n, jonka siis luonnollisesti tuli läpi.  Nyt; enemmän asennetta multa ja jatkossa ne kontaktit tehdään.

Siinä sitten kolmosten vuoroa odotellessa katsoin kakkosten ratoja ihaillen ihmisten malttia. Korjasivat kontaktit vaikka oli nolla alla. Multa puuttuu tällainen maltti-geeni.

Kaapon radoille sain ihme kyllä asenteen kohdilleen. Varmaan näistä Texin radoista sisuuntuneena. Molemmille radoilla oli sellanen fiilis, että mentiin ihan täysiä taas ihan siinä rajoilla että pakka hajoaa. Tällaisia ratoja ja fiilistä täytyy tavoitella. Eka radalta tuli vitonen. En tiedä mistä. Kuulin kyllä parin riman kolahtelevan, mutta en ole varma putosiko yhtään. Myös hyvin mahdollista, että joku ylösmeno kontakti on jäänyt osumatta. Jos / kun: ilman vitosta oltaisiin oltu toisia ja jäätiin voittajista Heidi Karangosta ja Ricosta kaksi sadasosaa.  

Toisella radalla sama taistofiilis ja nolla jolla sijoituttiin toisiksi. Kaapo alkaa olemaan nyt aika hyvä ja uskallan ohjata sitä rohkeasti. Tätä samaa taistofiilistä tarvitaan Texinkin kanssa. 

Tällä viikolla tauon jälkeen ollaankin tehty agilityä keskiviikkona ja torstaina. Keskiviikkona kävin aamusta hallilla ja tein oma kyhäämää rataa molemmilla. Texillä vähän kaahotusta ja esteiden ohi menemistä.. Kuitenkin ihan hyvä treeni! Torstaina mentiin Mariannen kanssa iltasella hallille tarkoituksena tehdä vuoden viimeinen hyvän mielen treeni. Tehtiin rata, jonka molemmat ideoi lennosta tyyliin ”tästä voitais mennä tänne ja sitten tänne..” ja siitä tulikin aika haastava.. Ainakin meille siinä oli oikeastaan kaikki asiat, jotka ovat olleet vaikeita. Hyvä mahdollisuus siis treenata osaamista näin vuoden loppuun. Radalle tuli; kaksi päällejuoksua peräkkäin, kepeille tiukka kulma, 3x putki/kontakti erottelu, puomilla itsenäinen loppuun meno, yksi uusi ohjaus (japanilainen) sekä parissa kohdassa putken suun ohi vienti, joka ollut meille erityisen vaikea. Myös kaikki kontaktit oli radalla.

Tein Kaapolla ensin ja eka kerralla unohdin radan, hyi minua!  Uusinnalla rata nollalla, mutta kinkun syönti painoi vähän molemmilla, ei ollut niin vauhdikas kuin olisi voinut olla. Kaapo oli silti kiltti ja meni oikein. Iitun jälkeen manailin jo valmiiksi kuinka Texin kanssa tulee vaikeata, mutta jollakin asenteen väännöllä sain treenin onnistumaan enemmän kuin paremmin. Tein osissa ja muistin palkkailla onnistumista. Mitään kohtaa ei tarvinnut jäädä vääntämään ja tuntui kuin oltaisiin osattu mennä näin ennenkin.. Olipa aidosti hyvä treeni. Jäin niin hyvä fiilis! Onneksi näitä onnistuneita treenejä on aina silloin tällöin, niin sinne hallille jaksaa raahautua. Niitä huonojakin on, mutta ne unohtui tällä kertaa. Tässä linkki videoon, vähän on huono kuvan laatu, kun hallissa on lamppuja pimeenä niin on aikas hämärää.

 Eilen tehtiin neljä kisanomaista liikettä Korkeavireellä Hotin treeneissä. Alkuun paikallamakuu, jossa Tex meni lonkalleen n. puolessa välissä, mutta muutoin oli ihan siististi eikä vilkuillut vierustovereitaan. Liikkeiksi Arja valitsi meille ruudun, tunnarin, seuraamisen sekä kaukot. Kun sanoin valmistelevina sanoina Texille ’missä ruutu on ’ niin se pongasi silmillään vieressä olevan agility A:n. Sinnehän se sitten pinkaisi tekemään hienon alastulo kontakti asennon. Plaah. Vein sitten ruutuun kun ei sitä enää löytänyt. Tunnarissa pientä epävarmuutta. Otti oman, mutta pudotti sen. Otti sitten uudestaan sen oman ja palautti ihan siististi. Seuraamisessa paikka vähän edessä, mutta kontakti piti koko seuruun ajan. Eli keskittyi hyvin! Tuota paikkaa on vaan hiottava.. Kaukojen vaihdot oli pontevat ja hyvät, tarvitsi vaan kahteen vaihtoon kaksoiskäskyn. Lopussa tehtiin vielä se ruutu sitten onnistuneesti. Hitaasti tässä tokossakin edetään, josko jossain kohtaa keväällä treenaan sitten useammin tätäkin lajia..

 HYVÄÄ UUTTA VUOTTA JA MENESTYSTÄ VUODELLE 2012!!!!!!!!

…mittaa ohjaajan ja koiran välistä yhteistyötä. Näihin sanoihin perusti Teemu Linna eilisen agilityvalmennuksen ”luento-osuuden”. Tosi hyviä ajatuksia oli. Sellaisia, jotka jo kyllä tietää, mutta jonkun tarvitsee ne aina vaan uudestaan muistuttaa. Ja Teemu on hyvä siinä.

Eli loistava treenikerta eilen. Olin Texin kanssa. Hetken jo mietin kotona vaihtavani koiran Kaapoon. Olisin päässyt helpolla ja melko varmasti tekemään koko rataa, tai ainakin pidemmälle mitä oletettavasti Texin kanssa pääsisin. Mutta päätinkin asettaa koulutuksen tavoitteeksi saada hyviä neuvoja eteenpäin, eli miten itse voin treenata jatkossa. Sen yhden kerran treeni kun ei varmasti tee meistä kaiken osaavia, joten aivan sama päästäänkö 33 vai vain 3 estettä. No ”päästiin” kuitenkin enemmän kuin kolme estettä, mutta sai taas 300:aan seuraavaan treeniin ajatusta.

Teemu sanoi heti, että en ohjaa Texiä samalla tavalla kun ohjaan Kaapoa. Varmuus ja luotto puuttuu. Kyllä. Olen myöhässä ja katson liikaa koiraa. Kyllä, guilty as charged. Ensimmäinen tekemistä eteenpäin vievä asia on tehdä ilman rimoja. Kun koiran vauhti näin ollen kasvaa, on ohjauksien PAKKO olla ajoissa, tai ei tule mitään. Ja on pakko liikkua eikä ole aikaa jäädä ihailemaan koiraa tai varmistelemaan. Kun rimat laittaa takaisin, tuntuu kuin kerkeäisi joka paikkaan, koska koiran menohan hidastuu rimojen takia. Melko yksinkertaista. Sitten vielä paljon palkkaamista apupalkkaajan avulla ja koiralle luottoa, että sen on mentävä suorittamaan juuri se este mihin ohjaan. Ohjaajan velvollisuus on hoitaa ajoissa oleva ohjaus tarkasti sille esteelle johon haluaa koiran menevän, ja koiran velvollisuus on suorittaa se este. Helppoa, kun molemmat hoitaa velvollisuutensa. 

Muuten ollaan jotain pientä treenailtukin. Tokoa taas liian vähän ja agilityä pari kertaa. Viime viikolla oli ehkä hauskimmat treenit aikoihin. Tein sellaisen luukutusradan, jossa oli kuitenkin kääntymistä ja tarkkuutta vaativia kohtiakin. Jokainen sai koittaa jokaisen koiraa. Lopussa jo vähän hapotti jalkoja, mutta kivaa oli. Tex ei suostunut lähteämään radalle vieraiden kanssa. Mariannen kanssa pääsivät hyvin hidastetusti puoleen väliin rataa, mutta Tex karkasi kesken radan mun jalkoihin. Samin kanssa suostui mutaman esteen ja pian taas mun luo. Outo piirre Texissä. Tai ehkä ei niinkään, sehän on vähän anti-sosiaalinen jöröjukka, joka ei oikein luota vieraisiin. Täytyy koittaa saada se uudemman kerran menemään rataa vieraan kanssa. Tekisi ihan hyvää sille. Mentiin rata sitten vaan kahdestaan ja hyvin menikin. Oli ihan vauhdikas. Nyt siis aksatreenit joulutauolle. Saatan käydä ensi viikolla ehkä kerran hallilla ja edes vähän tokoilla.  

Laitetaan jo tänne jouluntoivotuskuva, jos saisi edes vähän joulufiilistä, kun ulkona on kuraa ja sataa vettä.

kaikenlaista, en ole vaan niitä nyt juurikaan kirjoitellut. Tästä syystä en ala edes tarkkaan muistelemaan, ja kirjoitankin kuivan tapahtumakoosteen lyhyesti. 

Viikolla oli paljon kaikkea muuta, joten ei kauheasti treenitty. Yhtenä iltana tokoa omalla lähikoulun kentällä. Ruutua ainakin tehtiin ja se oli aika hyvä molemmilla. Torstaina ei ollutkaan omia agitreenejä, kun pidettiin tulevan suunnitteluilta Santa Fe'ssä. Perjantaina kävin töiden jälkeen pikapikaa Hollolan hallilla tekemässä agia molempien kanssa, jonka jälkeen kiiruulla Mariannen luo Träpin "pentukutsuille". Ihania pentusia olikin ja mielettömiä herkkuja tarjolla. Nam!

Lauantai aamuna aikaisin Porvooseen Kaapon kanssa. Kolme starttia. Eka radalla yksi rima alas. Muuten aika kivaa menoa. Video. Toka rata hajosi. Kolmannella radalla saatiin A:n ylösmenolta vitonen. Kaapo kyllä hyppää ylös, mutta videolta suurennettuna yksi tassu osuu. Noh- tällaista on agility. Video. Kiitos Marko ja Kirsi videoista.

Lauantai iltana käytiin Mariannen kanssa Korkeavireen hallilla. Halusin tehdä Texin kanssa keinonurmialustalla, kun sunnuntain kisat olisi myös nurmialustalla. Sai sieltä vähän tuntumaa. 

Seuraavana aamuna suunta kohti Turkua. Onneksi matkaseurana Vuokko Bridan kanssa, niin matka sujui mukavasti. Texin radat meni kivasti, vaikkakin oli vähän possu tuulella keppien kanssa. Kiire oli liian suuri eikä malttanut hakea oikeaa väliä kahdella radalla. Pöh!! Ehkä kuitenkin vaan nuoren koiran vaiheita enkä nyt tee tästä sen suurempaa ongelmaa. Treeniä vaan tarvitaan enemmän. Toka radalla tuli myös kontaktit läpi, kun ekalla ne vähän malttamattomasti vapautin. Onneksi Brida sai hienot kaksi nollaa, niin ei tullut hukkareissu. Niin ja renkaalle Tex ponnisti vähän liian aikaisin - saattaa johtua, kun Hyvinkään kisoissa täräytti hieman rengasta päin.. Treenilistalle myös. Kolmannella radalla rengas parempi ja nyt kepit oikein. Ohjaus vaan hajosi kahdessa kohtaa  ja Tex pääsi kaartelemaan. Video. Mukana ei kolmatta rataa 

Tänään Kaapon kanssa Hot:in järjestämä Christa Enqvistin koulutus ja iltapäivällä  Texin kanssa agilityä Pennalassa Mariannen ja Jöstan kera. Nyt oli kyllä sairaan hyvä treeni. Uskalsin liikkua. Keppejä tehtiin myös ja tajusin, että ne on kyllä vielä aika kesken. Enkä voi syyttää muuta kuin treenikertojen vähyyttä, olen vähän säästellyt keppien treenaamista. Eli siis nyt treenattiin ohjausta keppien päähän; valssia tällä kertaa. Eteen palkka ja ensin vain häiriötä ja loppuun koko valssi, kunhan uskalsin sen tehdä. Kiva treeni

Eilen kisattiin Texin kanssa kaksi starttia Hyvinkäällä. Viime kisoissa vähän jännitin liukkaaksi puhuttua uutta mattoa, mutta silloin ei ollut mitään ongelmia. Nyt vähän oli. Eka rata oli ihan kiva. Kepit oli haastavassa tiukassa umpikulmassa, ja vielä haastavampana pujottelu oli kohti putkensuuta, joka oli vielä kaikenlisäksi väärä pää. Kakkoshypyltä oli tiukka käännös, jonka luulin saavani ennakoivalla valssilla. Tex lähtikin kääntymään, mutta matto luisti niin pahasti, että vaan valui ja taisi kaatua. Pöh - en tykkää yhtään noista keinonurmipohjista. Tai on niitä hyviäkin, mutta tuo pohja ei kyllä ole. Ennen A:ta oli tarkoitus tehdä valssi, mutta olin ihan liian myöhässä, joten tein kökön takaaleikkauksen melkein törmäten siihen aahan. No Tex lähti sinne, mutta mun törttöilyiden takia tuli takaisin. Luulin saaneeni tästä hylkäyksen, mutta vitonen se oli. Umpikulma kepeille meni hyvin, mutta Tex lopetti pujottelun kesken. Vaikea oli kun putki oli vetämässä. Uusin kepit ja nyt teki hyvin. Tulos siis 10.  

Toiselle radalle oli niin hurja linja A:lle ,että meinasin jo pienen hetken jättäväni radan välistä. Päädyin kuitenkin ohjaamaan eri tavalla kuin olisi ollut hyödyllisin, jolla sain linjaa ehkä vähän korjattua. Voi kun tuomarit tekisivät ratojen haasteet muilla konsteilla, kuin vaarallisilla linjoilla missä riski sattua on selvästi olemassa.

Irrotin Texin yhdelle hypylle sellaisella huitaisulla, että kukaan ei olisi irronnut. Ei siis Texukaan. Uusittiin siis tämä hyppy maltillisemmalla ohjauksella. Muurin palikat kolahti alas ja sitten vielä pituuden jälkeen Tex ei saanut kaarta kääntymään vaan tuli yhden hypyn ohi. Kynnet vaan raapi matolla eikä pitoa löytynyt... Muuten hyvä rata, tulos tällä menolla 15.  

Tänään tokoa Hollolassa. Hyvä treeni olikin. Tex aloitti perusasennoilla ja seuruun pätkillä. Muuten tehtiin vauhtijuttuja; luoksetuloja ja noutoja vauhdista palkaten. Ruutukin oli nyt hyvä, kertaakaan ei kaartanut eikä mennyt sivusta sisään. Rauhallisempina juttuina tunnarin nätisti pitämistä, kaukot ja liikkeestä istu.

Kaapo teki myös perusasentoja ja vinosta eteen tuloja. Ne onkin vaikeita - jää aina vinoon.. Z:n jäävät oli nyt aika hyvin hallussa, ei tainnut tehdä yhtään virhettä. Ruutu myös hieno. Ohjattu vaikea... Tai vasen jostain syystä on. Hakee aina keskimmäisen, joten helpotettiin niin saatiin onnistumisia, Tässä tulee myös aika paljon ääntelyä - turhautumista...  Kaken vaihtoja vielä takapalkalla.

Koulupäivä tänään, joten kerkeää käymään päiväsaikaan hallilla. Siellähän oli kivan oloinen rata valmiina, johon vaan lisäsin samantyylisen putkiongelma kohdan Timon treenistä. Kaapo teki ensin pätkissä, muistin myös nyt palkkailla sitä yksittäisitä juttusista. Ja sitten Tex, joka oli nyt kuuliaampi kuin v.loppuna. Tai oikeastaan luulenpa, että mä olin itse nyt "parempi". Ohjasin sitä napakasti enkä pelännyt virhettä, joka yleisimmin aiheuttaa tyhmiä varmisteluja, joilla nyt viimeistään menee pieleen.  Tuli ihan kivasti väärän putkensuun ohi ja jopa siirsin sitä vähän lähemmäs, mutta silti teki oikein. Tex teki myös vähäsen keppejä.

Jäähyttelylenkin jälkeen ulkokentällä vielä ruutu kummankin kanssa. Kaapolla jäi paikka vähän liian eteen, joten hain sille markkerin. Tämän kanssa korjaantui ja meni paremmin ilmankin sitä. Kaapolle täytynee pitää tuota markkeria aika paljon. Se kun ei kuitenkaan ota siitä liikaa apuja eikä sitten kokeessa ala etsimään sitä. Tex taas muistutti olevansa paimentavaa sukua - *huokaus*. Pitkällä matkalla meno ruutuun oli hyvin, hyvin vaikeaa... menee sellaisella paimenmoodilla sinne - hitaalla laukalla, jossa pää on melkein maassa kiinni ja vain kroppa liikkuu, pää pysyy ihan paikallaan. Ennen ruutua lähtee "hienolle" paimenkaarelle (en tiedä mitään sen lajin termejä enkä muutakaan) ja kaartaa sivusta sisään. Silmät koko ajan kiiinni markkerissa. Ilman sitäkin ne silmät oli naulittu ruudun oikeaan kohtaan. Eli tietää paikan ja osaa mennä sinne, mutta ihan ihan väärin. Noh, alkeisiin. Ihan läheltä markkerilla. Sitten aina vähän kauempaa. Ja huomsin, että kun itse otan vähän sivuetäisyyttä Texiin ennen ruutuun lähetystä, menee ihan suoraan. Tästähän olikin fiksua siirtyä kokeilemaan EVL ruutua, jota ei olla siis kertaakaan vielä tehty. Hieno merkki, senhän Tex osaa. Siitä ruutuun ja noin, menikin siinne ihan suoraan. Just.

No toki se voittajan ruutukin on treenattava. Täytyy vaan edetä aika hitaasti tuon matkan kanssa. Ja leluhan ruudussa ei auta sen suorempaan menoon, paimentaa sitäkin matkalla ruutuun. Vaikea!

Löysin koneelta Kaapon videon syksyltä agilityn piirinmestaruuskisoista, julkaistaan sitten nyt. LINKKI. Ja laitetaan vielä Texin ykkösten ratoja, mukana myös mokausradat . LINKKI.

Lauantai aamuna pihalla oli ensilumi . Laskin koirat innoissani takapihalle odottaen, että ne innoissan menevät juoksentelemaan ja leikkimään lumeen. Tex kävi pissalla ja Kaapo kurkkasi oviaukosta ja painoi pian sohvan kulmaan viltin päälle lämmittelemään. No se siitä ensilumen riemusta.   Lenkille nyt kuitenkin joutuivat lähtemään

Iltapäivällä Pennalassa Timo Rannikon koulutus. Tosi kiva rata, jossa oli haastavia kohtia. Lähinnä aika paljon putkiansoja. Kaapo meni ensimmäisessä iltapäivän ryhmässä. Ja hyvin menikin. Ohitti aika helpolla putkiansat ja oli muutoinkin aika kiva mennä sen kanssa. Kääntyi hyvin ja sen kanssa voi liikkua ajoissa pois ohjauksista luottaen, että kuitenkin tulee niihin. Olipa kiva fiilis! Texin kanssa oli vaikeeta. Ne pirun putkiansat on sille melkein ylitsepääsemättömän vaikeita. Yhden positiivisen asian kuitenkin mainitsen (oikein kaivamalla sen löydän). Ei tullut kertaakaan ohi alun päällejuoksukohdasta, vaikka itse liikuin ronskisti edessä. Ennenhän on vaan tullut liikkeen mukana hypyn ohi.  Treenilistalle putkiansat ja vekkaaminen. Samoin keppikulmat ja hankalat pujottelut, joka loppuu pussin tai putken kylkeen. Radalla oli molemmat sellaiset, ja vaikeita olivat.

"minä menisin aina vaan putkeen" 

Sunnuntai aamuna herätyskellon avulla aikaisin ylös; Kotkassa Texille kaksi starttia. Nähtiin Vuokon kanssa Kouvolassa, josta jatkettiin kimppakyydillä perille. Eka agiradalla Tex teki lentokeinun. Höh - ei olekkaan tehnyt moista aikoihin.. Keinulle mentiin putkesta hypyn kautta aika kovalla vauhdilla, enkä varmaan tarpeeksi ajoissa kertonut sen olevan keinu. No uusin sen, jolloin teki keinun siististi eikä kuitenkaan varonut tai himmannut lainkaan. Tästä siis HYL.

Hyppäri meni hienosti ja sain muutaman käännöksen valsseilla aika mageiksi. Kepeille mentiin suoralta linjalta taas aika kovaa, enkä muistanut rytmittää omaa liikettä ennen keppejä, jolla työnsin Texin kakkosväiin. TuplaHöh. Uusin kepit rauhassa ja loppu hienosti. Tulos siis viis.

Harmitus ei ollut kuitenkaan kovin suuri. Tarvitaan vielä roppakaupalla treeniä ennen isompia luokkia, joten näin on hyvä jatkaa. Oli kiva nähdä Brida sisko myös kisaamassa. Kiitos Vuokko seurasta.

Auringonnousua kohti oli kiva ajella